keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Trikootonttulakkeja

Hurautin pari tonttulakkia jouluisen punaisesta trikoosta. Isompi meni lahjaksi ystävän 3-vuotiaalle ja toinen on oman murun ensimmäinen tonttulakki ensimmäisenä joulunaan. Kangas on Ikasyrin Lumihiutale luomujerseytä, jonka ostin jo vuosi sitten Kädentaitomessuilta juurikin tonttulakkeja varten, mutta toteutus jäi vasta tähän jouluun.


Piirtelin kaavat näihin itse. Alla on käyttämäni mitat ja ohjeentapaista, jos niistä on jollekin apua. Hiipasta voi sitten muotoilla kukin haluamansa. Mittoihin toki vaikuttaa kankaan ja resorin joustavuus, mutta trikoisen tonttulakin koon kanssa ei lopulta ole kovin tarkkaa, sillä se venyy pään mukaan. Kokeilin tuota pienempää pipoa omaan päähäni ja kyllä se venyi jopa siihen, vaikka pipo hiukan kiristikin :) Huomaathan muuten, että allaolevat mitat sisältää saumanvarat!

Pienempi (noin 1-2v):  Yhden lakkikappaleen lev. 24cm ja kork. 30cm saumanvaroineen. 
Resori saumanvaroineen 8cm x 36cm. 
Isompi (noin 3v-jopa aikuinen): Yhden lakkikappaleen lev. 25cm ja kork. 35cm saumanvaroineen. Resori saumanvaroineen 8cm x 37cm. 

Ohje: Leikkaa kaksi lakkikappaletta ja muotoile hiippa mieleiseksi. Aseta lakkikappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat (halutessasi voit ommella kulkusen jo tässä vaiheessa väliin esimerkiksi ohueen nauhaan pujotettuna). Ompele resori renkaaksi eli ompele lyhyet päät yhteen oikeat puolet vastakkain. Taita resori pitkittäin kaksinkerroin, nurjapuoli jää sisälle. Käännä lakkiosa oikein päin. Aseta resori lakin alareunaan lakin oikeaa puolta vasten, kaksinkertaisen resorin leikatut reunat ja lakin alareuna ovat kohdakkain. Huolellinen nuppineulaus kannattaa, jotta resori asettuu tasaisesti. Ompele venyttäen resoria, älä venytä lakkikangasta! Itse jätin resorin sauman lakin toiseen sivusaumaan, jotta ei ole väliä kumpi on etu- ja kumpi takakappale, mutta voi resorin sauman jättää keskelle taaksekin.



Isomman tytön tonttulakkiin ompelin kulkusen, mutta pienemmän jätin kulkusettomaksi. Sen voi sitten lisätä myöhempinä vuosina.

Näiden tonttulakkien myötä oikein ihanaa 
ja rauhallista joulunaikaa kaikille!


tiistai 22. marraskuuta 2016

Exploration Station -huivi

Sain lahjaksi Stephen Westin lokakuussa ilmestyneen ihanan huivikirjan. Jaa, mitenkö joku osasi ostaa minulle sen - no kun nätisti pyysin :)  Klikkaamalla tästä pääset kurkistamaan Ravelrystä kirjan malleihin, jos kirja ei ole tuttu.

Herra West on kyllä uskomaton neuletaituri. Hänen malleissaan leikitellään ennakkoluulottomasti väreillä ja pinnoilla, joten innostuin vähän itsekin. Aloitin kirjan ensimmäisellä mallilla, joka on Exploration Station eli suomeksi tutkimusasema. Ja nimensä mukainen huivi olikin. Olen tätä mallia ihastellut eriväreissä jo pitkään, joten mallin valinta oli helppo.



Ohje: Exploration Station by Stephen West
Langat: Dropsin Baby Merino musta 59g, harmaa 48g, oranssi 48g ja pinkki 67g
Puikot: 3.5mm


Innostuin tilailemaan Adlibriksen alesta Dropsin Baby Merinoa eri väreissä ja tähän malliin löytyikin langat niistä. Teki ihan hirveästi mieli yhdistää pinkkiä ja oranssia, vaikka varsinkaan tuo oranssi ei ole yhtään mun juttu. Mutta sen se Stephen-sedän tutkimusasema mut vaan sai haluamaan. Jotta huivissa olisi vähän jotain omaakin, päätin hillitä innostani valitsemalla niiden lisäksi turvallisen mustan ja harmaan. Jo pian alun jälkeen mulla meinasi kuitenkin mennä pupu pöksyyn värien suhteen ja olin jo melkein purkamassa, mutta päätin kuitenkin hillitä itseni ja odottaa seuraavaan päivään. Odottaminen kannatti, sillä seuraavana päivänä päätin, että nyt annetaan mennä.



Huivissa oli monta mielenkiintoista ja uutta juttua. Ensinnäkin tykästyin kovasti huivin reunojen i-cordiin. Sitä täytyy kyllä käyttää jatkossakin. Samainen i-cord tehtiin myös päättelyreunaan. Vaikka päättely oli todella hidasta, oli se kyllä vaivanarvoista.

Mielenkiintoisimmat neulepinnat olivat huivin uloimmilla kerroksilla eli näkyvät paremmin tässä alapuolella olevassa kuvassa. Pinnoissa kikkailtiin lähinnä oikeilla ja nurjilla silmukoilla ja niiden nostamisella. Ylin harmaa-oranssi on mielenkinntoinen siksi, että huivin nurjalla puolella värit näkyvät päinvastoin. Pieni harmaa tylsimys minussa kuitenkin oli tyytyväinen, kun huivin päällipuolelle valikoitui oranssin sijaan enemmän harmaata :D



Tätä huivia oli todella ihana ja rentouttava neuloa. Tekisi mieli neuloa heti perään toinen ja kokeilla erilaista väriyhdistelmää. Mutta kun jo siinä samassa kirjassakin olisi monta muuta mallia, jotka tekisi mieli neuloa ja muutama muukin projekti odottaisi jo vuoroaan.



torstai 17. marraskuuta 2016

Miehen mustat Porthos-sukat

Mieheltä tuli tilaus tehdä mustat villasukat. Yksivärisen mustan perussukan neulominen ei oikein innostanut alkutalven harmaudessa ja yritin neuvotella väriä muuksi. Kaivoin kaapista erilaisia tummia lankoja ja yritin tarjota niitä vaihtoehdoksi. Vaan mustat oli tehtävä. Totesin neuvottelun lopulta hävityksi. Langaksi valikoitui Step Classicia, josta on paljon mukavampi neuloa kuin 7 veikasta tai Nallesta. Samasta langasta tehdyt Paraphernalia-sukat on sitä paitsi kestäneet loistavasti käyttöä, vaikka ovatkin kivan ohuet.

Edelleenkään mustan perussukan neulominen ei innostanut, joten päädyin etsimään Ravelrystä jotain miehekästä yksiväristä sukkamallia. Löysin lopulta kivan muskettisoturi Porthoksen mukaan nimetyn sukkaohjeen ja se kelpasi sukkien tilaajallekin. Ohje on helppo kuin mikä, mutta silti tosi näyttävä. Vaikka oikeat silmukat näyttävät kiemurtelevan, ei kyse ole muusta kuin vieressä olevien nurjien silmukoiden vaikutuksesta. Pelkillä oikeilla ja nurjilla siis selviää tässä.

Siinä ne nyt on ja ne on mustat :)


Lanka: Austermann Step Classic musta 73g
Puikot: 2.5mm
Koko: ohjetta pienempi 64 silmukkaa, jalankoko noin 42

Joku näppärä saattoi jo huomata, että alkuperäisessä ohjeessa on jatkettu samaa mallineuletta myös teräosassa. Päätin pitää kuitenkin teräosan yksinkertaisena, mikä oli miehenkin mieleen. 



Samasta paikasta löytyi muuten muitakin muskettisoturien innoittamia ilmaisia sukkamalleja: Athos, Aramis ja D´Artagnan. Näyttäviltä ja helpoilta vaikuttavat muutkin.




perjantai 11. marraskuuta 2016

Rahin virkattu päällinen

Äitini vanha rahi kaipasi hieman uutta ilmettä ja päädyin virkkaamaan hänelle siihen uuden päällisen. Väriksi valikoitui harmaa trikookude, sillä lähes samaa väriä löytyy myös samaan huoneeseen aiemmin virkkaamastani pienestä matosta. Päällinen on virkattu pelkillä pylväillä ilman sen suurempia kikkailuja, mutta lopputuloksesta tuli kyllä sekä äitini että minun mielestäni todella kiva.


Vaikka rahilla on jo ikää, oli se säilynyt hyvässä ryhdissä. Uusi päällinen teki rahista kuin uuden. Rahin halkaisija on noin 55cm. 

 

Näin sen tein: 

Koukku 7mm

Tee kerroksen eka pylväs aina 3 ketjusilmukalla ja sulje jokainen kerros piilosilmukalla. Toista *-* koko kerroksen ajan.

1. krs: Virkkaa aloitussilmukkaan 12 pylvästä. 
2. krs: Virkkaa 2 pylvästä (p)  jokaiseen silmukkaan. (=24p)
3. krs: *1p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=36p)
4. krs: *2p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=48p)
5. krs: *3p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=60p)
6. krs: *4p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=72p)
7. krs: *5p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=84p)
8. krs: *6p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=96p)
9. krs: *7p, 2p seuraavaan silmukkaan* (=108p)

Jatka tarvittaessa lisäyksiä, kunnes ympyrä on rahin kokoinen. 

Seuraavalla kerroksella virkkaa 1p jokaisen silmukan takareunaan, jotta reuna kääntyy nätisti.
Jatkossa virkkaa 1p jokaiseen silmukkaan.
Jatka virkkaamista, kunnes reuna on rahin korkuinen.

Aloita kavennukset: Virkkaa ensimmäinen kavennuskerros vain silmukoiden takareunoihin. Kavenna 12 silmukkaa joka kerroksella tasaisin välein. Tee tällaisia kavennuskerroksia vähintään kaksi.


Kuteen määrän arviointi etukäteen osoittautui hankalaksi ja se menikin lopulta aika tiukille. Kude oli aika paksua ja sitä kuluikin lähes 3kg. Pohjan puolelle riitti lopulta vain pari kerrosta. Pujottelin lopuksi vielä pätkän kudetta uloimman kerroksen läpi ja solmin päät rusetille. Nyt päällinen pysyy hyvin paikallaan mutta sen saa kuitenkin helposti tarvittaessa pois, sillä rusetin avaamisen jälkeen reuna venyy juuri sopivasti. Rusetin voi pujottaa reunan alle, joten se ei näy pohjasta.


perjantai 28. lokakuuta 2016

Kettumaiset junasukat

Löysin Pinterestistä Kun äiti kelaa -blogin idean kettuteemaan tuunatuista junasukista. Ja sitten kun Prismasta löytyi vielä täydellistä ketunväristä Nalle-lankaa, niin pitihän se pikkutytölle kettu-sukat tehdä. Tajusin samalla, etten ole ikinä ennen neulonut junasukkia, vaikka niitä meiltä kyllä löytyy. Muut on nimittäin pitäneet meidät toistaiseksi junasukissa ja mä olen voinut keskittyä muunlaisten töppösten tekemiseen.


Ohje: Junasukat
Lanka: Novitan Nalle (246) n. 38g ja lisäksi muutama gramma valkoista ja hiukan mustaa
Puikot: 2.5mm


Sukista on helppo tuunata kettumaiset. Lisäsin itse vain 3 kerrosta pelkkää oikeaa valkoisen kärjen alkuun ennen kavennusten aloittamista. Mielestäni näin kärjestä tulee siistimmän muotoinen. Kuono ja silmät on sitten vaan ommeltu langalla jälkikäteen.

Mun tekisi vielä mieli vaikka virkata näille ketuille pienet korvat, mutta ehdin napata jo kuvat ja ottaa sukat käyttöön. Ehkä joku päivä vuorossa on siis vielä pientä lisätuunausta sukille.



Junasukat on sen verran nopeasti neulottavat, että päätin tehdä samalla kaksi paria. Pienemmät, joissa on 3 nurjaa raitaa jalkaterässä menevät tuolle omalle pienokaiselle ja suuremmat, joissa on yksi oikea ja nurja raita lisää, mahtuvat toivottavasti ystäväperheen 3-vuotiaalle.

Neuloin nämäkin sukat looppaamalla pyöröpuikoilla. Se on vaan niin paljon näppärämpää missä tahansa sukissa ja erityisesti tällaisissa pienissä, joissa muuten olisi vain 8 silmukkaa yhdellä puikolla. Tykkään silti useimmiten tehdä vain yhtä sukkaa kerrallaan.


Tein sukkiin joustavan aloituksen German twisted cast on -tekniikalla. Siihen löytyy Youtubesta monia ohjevideoita, joten suosittelen kokeilemaan, jos se ei vielä ole tuttu. Muokkailin hiukan vielä kantapäätäkin ohjeesta ja jätin keskelle ohjeen kuuden silmukan sijaan 8. Pidän itse enemmän siitä, että kantapäässä on keskellä enemmän silmukoita kuin reunoissa. Ensimmäisellä kerroksella kantalapun reunasilmukoiden poimisen jälkeen piti muistaa kaventaa kummassakin reunassa yksi silmukka, jotta päädyttiin takaisin oikeaan silmukkamäärään. Junasukkien perusohje on siitä erittäin hyvä, että siinä ei tarvitse kaventaa ollenkaan silmukoita kantapään jälkeen.

On se vaan pakko vielä tähän loppuun todeta, että on ne junasukat vaan parhaat sukat pysymään vauvan jaloissa.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Loki-neuletakki

Neuloin meidän alle vuoden ikäiselle pienokaiselle lämpöisen Loki-neuletakin talveksi. Ohjeen tallensin jo edellistalvena koneelle, ja langat on tätä varten olleet varattuna viime talvesta asti. Kai se siis oli jo aikakin saada tämä neulottua. Muistan kuinka etsin ohjetta Lokiin netistä pitkän tovin ja lopulta monen mutkan kautta sain selville mistä ohje silloin löytyi. Ohjetta tuntui silloin etsivän moni muukin, sillä monessa paikassa oli näkynyt ihanan värikkäitä Loki-neuleita. Nykyään ohje on helposti saatavilla esimerkiksi Ravelrysta, mutta sille on ilmestynyt myös n. 8 euron hintalappu. Kannatti siis silloin tallentaa, vaikka toteutus saikin odottaa. 


Lanka: Garnstudio Drops Extra Merino Fine keltainen (30) 115g, harmaa (04) 16g ja valkoinen (01) 18g
Puikot: 4.0mm ja 3.0mm
Koko: 2-vuotiaan koko ohjeesta alle vuoden ikäiselle käyttäjälle, hihat hiukan ohjetta lyhyemmät


Loki on siitä mainio neuletakki, että se neulotaan ylhäältä alaspäin pyörönä. Kirjoneule sujuu siis joutuisasti kun saa neuloa samalla pelkkää oikeaa ja neuleen yläosakin muotoutuu siinä kuvion lomassa. Kirjoneulemalli on helppo, kunhan kirjoneulonta sujuu. En voi väittää, että se olisi itselläni sujunut erityisen mallikkaasti tälläkään kertaa. Onneksi hyörytys sai kummasti pinnan tasoittumaan ja kuvissa ei kaikki kireydet ja omat hölmöilyt näy. En malta olla taaskaan linkkaamatta tähän yhteyteen Outolintu linnassa -blogin kirjoneulontaopastusta. Ainakin itselleni siitä on ollut hurjasti apua erityisesti tuohon lankojen pitelyyn ja sitomiseen. Kun vaan aina muistaisi noudattaa sitä. Ja kai se kirjoneulonta vaan vaatii hurjasti harjoitustakin oikeasta tekniikasta huolimatta, että jäljestä tulee tasaista.


En tiedä, onko omassa ohjeessani jotain eroa nykyiseen maksulliseen Loki 2.0 -ohjeeseen, mutta ohjeessani ei neuvottu sitä pelottavinta asiaa eli neuleen leikkaamista. Muutaman sydämen tykytyksen jälkeen siitäkin selvittiin ja uskaltauduin lopulta leikkaamaan. Ja niin se takki pysyy vieläkin vaan kasassa. Ihan ekaa kertaa olin siis neuletta halkomassa vaikka yhtä jos toista on tullutkin matkan varrella neulottua. Pelkäsin lisäksi, että leikattu reuna jää epäsiistiksi mutta mielestäni monipistosiksak huolittelee reunan lopulta oikein siististi nappilistan taakse. Tätä tekniikkaa pitää jatkossakin ehdottomasti uskaltaa hyödyntää.


Olen monesti miettinyt, että olisin kyllä juuri oikea henkilö ohjeiden testineulojaksi. Minä jos kuka osaan nimittäin ajatella asiat aina vaikeimman kautta. Tässäkin ohjeessa oli esimerkiksi kohta, jossa käskettiin neuloa joustinneuletta viisi kerrosta. Tein tietysti työtä käskettyä ennen kuin luin ohjetta eteenpäin. Seuraavassa lauseessa sitten käskettiin joustinneuleen viimeisellä kerroksella lisätä x määrä silmukoita. Ööö... siis olisko ne pitänyt lisätä jo sillä viidennellä vai seuraavallako kerroksella vasta lisätään... :D Välillä vaan helpot lauseet tuntuu niin haastavilta. Lopputulos on kuitenkin oikein kiva ja käyttäjääkin tuntuu kovasti lämmittävän.


torstai 29. syyskuuta 2016

3 Color (Cashmere) Shawl

Neuloin viime vuoden alussa Jojin suositun 3 Color Cashmere Cowlin eli putkimaisen huivin. Tämän vuoden alussa ilmestyi ohje vastaavaan kolmihuiviin, joten pitihän sekin päästä neulomaan. Langoiksi ei tälläkään kertaan valikoitunut kasmiria vaan vakkarisuosikkiani Cascade Heritagea - osa tavallista, osa silkillä höystettyä, mutta jämäkeriä kaikki.




Langat: Cascade Heritage snow 72g, mustard 50g ja Heritage silk light gray 62g.
Puikot: 3.5mm

Aloitin huivia jo pian ohjeen ilmestymisen jälkeen. Nappasin työn mukaan jopa synnärille ja ehdin siellä muutaman kerroksen neuloakin ennen kuin neiti päätti syntyä. Sitten keskeneräinen huivi saikin odotella puoli vuotta, kunnes päätin vihdoin neuloa sen loppuun.


Tässä huivissa minua viehättää erityisesti erilaisten pintojen ja eri levyisten raitojen yhdisteleminen. Ensin voisi ajatella, että huivi olisi oikea sekamelska, mutta lopputulos on kuitenkin jotain ihan muuta. Värejä, pintoja ja raitoja on huivissa juuri sopivasti ja sopivassa suhteessa.



lauantai 3. syyskuuta 2016

Virkatut hedelmälohkot

Virkkailin kesän aikana kasan hedelmälohkoja. Idean ja ohjeen löysin Prinsessajuttuja-blogista. Näitä oli tosi helppo ja nopea virkkailla - tän hetken tärkeimmät käsityön kriteerit siis täyttyi. Kaikkien lähtökohtana on ympyrä, joka taitetaan ennen viimeistä kerrosta kahtia ja viimeisellä kerroksella virkataan reunat yhteen. Väliin laitoin täytteeksi valkoisen fleece-ympyrän. Ohjeet oli erittäin hyvät ja kuvat selkeät, joten näissä onnistuu aloittelijakin.



LankaNovitan Kotiväki keltainen, oranssi, lime ja punainen, Hjertegarnin Diamond Cotton tummanruskea ja Cotton nr.8 tummanvihreä
Koukku: 2.5mm



Kiivin ja vesimelonin mustat kirjailut tein ympyröihin ennen taittamista. Sitruuna- ja appelsiinilohkot sen sijaan kirjailin valkoisella vasta ihan lopuksi. Vinkki: Jos hoksaa jättää uloimman valkoisen kerroksen päätyttyä pitkän langanpään, pääse hiukan vähemmällä langanpäättelyllä. Tosin näissä voi muutenkin oikoa langanpäättelyssä ja tehdä vaikka solmuja sisäpuolelle. Ei niitä sieltä kukaan näe, jos ei ihan massiivisia möttejä solmi ;)



Pinterestiä selaillessa vastaan tuli myös muita samalla idealla toteutettuja hedelmiä. Aika kivalta näyttivät omenalohkotkin: valkoinen ympyrä, punainen reunus ja pari ruskeaa siementä erikseen langalla. Niitä voisi joskus tehdä myös, mutta tästä maljasta riittää hedelmiä hetkeksi.

Samalla idealla voisi helposti toteuttaa myös vaikka lasinalusia tai patalappuja - jättää vaan ympyrän lopuksi taittamatta. Tai miksei patalapussa voisi taittaakin ja täyttää kuumuudelta paremmin suojaavaksi.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Virkattuja donitseja pikkuprinsessalle

Aikaa käsitöiden parissa puuhasteluun on ollut viime kuukausina kovin vähän. Onneksi syy on hyvä - suloinen tyttövauva määrää täällä nykyään tahdin. 

Nyt kun öisin on alettu useimmiten nukkua, niin alkaa taas pikkuhiljaa olla intoa ja aikaa vähän virkkaillakin. Päätinkin tarttua koukkuun ja aloittaa pikkuprinsessan leikkiherkkujen valmistelun jo hyvissä ajoin. 

Ohje: Virkatut donitsit Fannyn talossa -blogin ohjeella
Langat: Novitan Kotiväki beige, Hjertegarnin Diamond Cotton valkoinen ja tummanruskea sekä Rowanin Cotton vaaleanpunainen
Materiaalien menekki yhteen: donitsi n. 8g, kuorrute n. 4g ja vanua n. 8g 
Koukku: 2.5mm



Näitä herkkuja syntyi puolitusinaa ja ne maistuivat pikkuprinsessalle jo nyt. Taisivat tuoda helpotusta kutiseville ikenille. En siis tehnytkään näitä yhtään liian aikaisin. :)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Composite-neule vastasyntyneelle

Joskus jo aikaa sitten syksyllä neuloin pikkuista odottamaan Dropsin Merino Extra finesta harmaan Composite-tunikan. Malli on taas yksi ilmainen Ravelry-suosikki, joka on itselläkin ollut tallennettuna ties kuinka pitkään. 

Neule on helposti puettavissa, sillä toinen hihasauma aukeaa kokonaan. Napiksi ompelin kässämessuilta ostamani Paapon Hand made with love -napin.  



Lanka: Drops Merino Extra Fine, 05 vaaleanharmaa, 65g
Puikot: 3.5mm ja 4.0mm



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Virkattuja tuttinauhoja

Jos joskus tekee mieli virkata jotain tosi simppeliä ja nopeaa, niin suosittelen tuttinauhaa tai samalla ohjeella vaikka avainnauhaa. Tällainen kun valmistuu ihan hetkessä. Jos olisi paljon jemmassa noita klipsuja ja tuttirenkaita, niin ties monessako värissä meiltäkin näitä jo löytyisi. Koitan kuitenkin vähän hillitä :)

Harmaan ohje on peräisin With Sweet Rhythm -blogista. Harmaassa mun tuttiklipsi on hiukan liian leveä. Ostin sen loppukesällä Tukholmasta, eikä silloin vielä ollut minkäänlaista suunnitelmaa tuttinauhasta.

Pinkin ohjeen puolestaan sovelsin tästä rannekorusta. Siinä on kapeampi klipsi, jonka ostin Tampereen kässämessuilta viime syksynä, muistaakseni Paapolta.


Toki molemmat on tosi nopeita malleja, mutta tuo pituussuuntaan virkattu pinkki yllätti kyllä nopeudellaan. Harmaassa on enemmän kääntymisiä, joten sen teko oli aavistuksen hitaampaa. Toki todella nopeaa sekin. Vielä olisi jemmassa yksi klipsi ja tuttirengas, joten katsotaan millä värillä ja millä mallilla niistä jonain päivänä syntyy tuttinauha. Toisaalta tekisi mieli tehdä yksi kankainenkin, saas nähdä...



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Vauvan virkatut converset

Tein viime syksynä miehelleni Converse-villasukat. Silloin päätin, että teen myös pikkuiselle samaan tyyliin sopivat tossut. 


Sillä hetkellä kun inspiraatio iski, en jostain syystä löytänyt sopivaa ilmaisohjetta, joten päädyin virkkaamaan kuvasta. Pohjan ohjeen sovelsin aikaisemmin tekemistäni vauvan saapikkaista ja siitä lähdin virkkaamaan ensin valkoista ja sitten vaaleanpunaista reunaa ylöspäin summamutikassa kavennellen. Ohje vastaaviin olisi ollut ilmaiseksi esimerkiksi täällä, mutta onneksi nämä onnistui ilman ohjettakin. 


Nyt enää multa puuttuu meidän perheessä Converse-sukat. Ehkä pitää joskus siis vielä tekaista yhdet itselle. Ja varmaan nääkin jää jo kohta pieneksi :)

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tilkkupeittoja vauvalle

Erilaisia puuvillakankaita tulee helposti haalittua kaappiin. Ja hyvä niin, sillä nyt löytyi sopivat kankaat pariin vauvan tilkkupeittoon ihan omasta takaa. Ainoastaan vanua ja vinonauhaa piti hankkia lisää, kun pääsivät varastot ehtymään.

Keräilin laatikosta yhteensopivia kankaita aika pinon ja lopulta päädyin tällaiseen väripalettiin: 



Peiton ruudut ovat saumanvaroineen kokoa 21cm x 21cm, sillä kapein kangaspala oli sen kokoinen ja pitäähän sitä nyt joka sentti hyödyntää. Valmiilla peitolla on siis pituutta ja leveyttä vajaa metri. Leikkelin paloja aluksi sillä ajatuksella, että tekisin yhden 6x6-ruutua kokoisen peiton, joka voisi toimia vaikka leikkimattona olohuoneen lattialla. Kun sitten aloin sommitella paloja peitoksi, tulin siihen tulokseen, että niin suuri peitto olisi ehkä hieman turha. Päätinkin käyttää isoon peittoon vain 25 palaa ja leikata yhden palan lisää, niin että saisin tehtyä lisäksi myös 3x4-palaisen vaunupeiton.


Pienen peiton päällipuolella ei näy tikkauksia, sillä ompelin tilkkurivit yhdistettäessä suoraan taustaan kiinni. Ompelin siis ensin neljä kolmen palan riviä. Asettelin ensimmäisen rivin oikeapuoli ylöspäin taustakankaan ja vanun päälle ja seuraavan rivin ensimmäisen rivin päälle oikeapuoli alaspäin. Samalla kun ompelin rivit yhteen, tausta ja vanu tikkautuivat kiinni. Päällimmäinen rivi taitetaan siis aina ompelun jälkeen oikeapuoli ylöspäin ja uusi rivi kiinnitetään tämän päälle oikeapuoli alaspäin. Tämä tekniikka on näppärä tapa ainakin tällaiseen pieneen peittoon. Isompaan peittoon tämä ei ehkä ole paras tapa, sillä palat kiinnittyvät tosiaan vain yhdensuuntaisesti. Jos selityksestä on vaikea saada tekniikasta selvää, niin esimerkiksi Neulanhaltijan blogista löytyy parempi selitys kuvineen, kyseinen tekniikka on Tapa 3.

Isomman peiton päätin tikata koneella perinteisemmin päällipuolelta. Alla olevasta kuvasta juuri ja juuri näkyy valkoinen suora ommel, joka kulkee tilkkujen välissä ja kiertää kaikki tilkut. Työn paraatipuolelta tästäkin tuli siisti, mutta ai että on hankala saada tällaisessa isommassa työssä tausta pysymään vailla ryppyjä, vaikka kuinka laittaisi neuloja. No mutta, lasketaan ne vaikka merkeiksi siitä, että työ on itse tehty :)


Ompelin peiton reunoihin valmista mustaa vinonauhaa. Pienessä peitossa normaalilevyistä vinonauhaa, mutta isompaa peittoa varten onneksi löytyi kuitenkin hieman leveämpää vinonauhaa. Vinonauhan ompelussa on kaksi inhottavaa kohtaa: kulmat ja päällitikkaus. Tällä kertaa löysin kuitenkin molempiin mielesi ratkaisun. 

Kulmien ompelua varten löysin Tilkunviilaajan blogista aivan loistavan ohjeen. Miten ihmeessä en ole aiemmin törmännyt tällaiseen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tätä tekniikkaa tulee varmasti käytettyä vielä monessa, tuli sillä sen verran siistit kulmat. 


Mutta sitten se toinen ongelmakohta: vinonauhan päällitikkaus. En ole koskaan ymmärtänyt, miten tikkauksen voi saada osumaan alapuoleltakin juuri oikeaan kohtaan. Olen kokeillut yhtä jos toista: litistänyt reunan saumuriompeleella varmasti tasalevyiseksi, käyttänyt pyykkipoikamaisia nipsuja nuppineulojen sijaan... Ja silti aina joutuu purkuhommiin. Tällä kertaa päätin säästää hermojani ja ommella reunan kiinni käsin. Väitän, että vaikka peittojen reunojen ompelussa taisikin muutama tunti vierähtää, niin hermot säästyivät. Ja kyllä se vaan niin on, että mitä enemmän käsin ompelee, sitä nopeammin ja siistimmin se alkaa sujua. Nyt olen ainakin lopputulokseen tyytyväinen. 



keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Sophie´s Universe

Ja ihan kun näitä erikokoisia virkattuja vauvan peittoja ei vielä olisi tarpeeksi, niin piti tehdä vielä yksi. Oikeastaan kyllä tämän peiton kohdalla haaveilin tekeväni ihan täysikokoisen Sophie´s Universen, mutta sitten päädyin kuitenkin kesken kaiken lopettamaan ja tekemään tästä vauvalle sopivan version. Muokkailin vähän uloimpia kerroksia, jotta sain peiton nätisti loppumaan kesken ohjeen. Tämän loppuun asti virkkaamalla olisin saanut kulumaan koko äitiysloman ja mitä muuta kaikkea ihanaa sitä olisikaan jäänyt tekemättä :)


Lanka: Novita 7 veljestä, yhteensä 390g
Koukku: 4.0 mm

Mua viehättää suunnattomasti tämän peiton kuviot ja se miten ne valmistuvat. Vaikka sitä on itsekin tullut virkkailtua paljon, niin tässäkin peitossa tuli monta sellaista juttua vastaan, etten ollut aiemmin tehnyt. Kerrokset lomittuvat kivasti ja valmiit kuviot syntyvät vasta useamman kerroksen ristiinrastiin virkkaamisesta.


Tästä peitosta tuli lopulta todellinen väripläjäys, sillä en laittanut joukkoon yhtään hillitympää väriä. Yleensä mulla kun on tapana änkeä joukkoon vähintään harmaata. No tunnustan samalla, että kyllä kokonaisen Sophie´s Universen virkkaaminen kiehtoo edelleen sen verran, että olen jo valinnut kätköistä sopivat kerät seuraavaan projektiin ja ostanut muutaman poistovärinkin sitä varten. Luvassa on vähän hillitympiä värejä ja myös sitä harmaata joukkoon :) Siitä koska tämä seuraava peittoprojekti alkaa en lupaa mitään.



perjantai 18. maaliskuuta 2016

Owl Obsession -torkkupeitto

Virkkasin tämän Owl Obsession -torkkupeiton jo muutama vuosi sitten jemmaan, vaikkei vauvan tulosta ollut vielä tietoakaan. Nyt vihdoin tälle on sitten käyttöä ja yhtä söpöhän se on edelleen :)



Lanka: Novita 7 Veljestä, yhteensä 410g
Koko: 70 x 70 cm


Arkistojen kätköistä löytyi kuva sommitteluvaiheesta ja mieleen palasi aika nopeasti tuo pääteltävien lankojen määrä. Epäilen, että kuvaaja on koettanut piilottaa kuvaa varten suurimman osan langanpäistä... Toivottavasti muistan katsoa tätä kuvaa ennen kuin virkkaan seuraavan kerran tämän peiton ajatuksella, että äkkiähän sen teki :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...