sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Jouluisia lasipurkkeja

Joulukuun Unelmien Talo & Koti -lehdessä oli tehty lasipurkkeihin ihan jouluisia tonttuasetelmia. Ihastuin niihin ja päätin toteuttaa meillekin parin purkillisen verran. Siispä purkkeja metsästämään ja pihapuita saksimaan. Oli jo (taas) pimeää kun inspiraatio iski ja siellä minä saksin taskulampun valossa katajaa. Ja taisinpa ihan vähän vaan pelästyä katajasta lentoon lehahtanutta lintua. En tiedä, kumpi pelästyi enemmän. Mutta oksat sain. 



Purkkien pohjalla on sammalta, jota hankin viime vuonna adventtikynttelikköä varten. Sammalta oli jäänyt juuri sopivasti kahden lasipurkin pohjaa varten. Lehdessä purkkien pohjalle oli laitettu  myös männynkäpyjä ja muistaakseni kuorimattomia saksanpähkinöitä. Meidän pihan kävyt on liian suuria, ja juuri sopivassa välissä maa muuttui valkoiseksi, joten suurempi käpyjen etsintäreissu jäi väliin. Oikein hyvältä näyttävät ilman käpyjäkin. Lasipurkin kuvaaminen ei onnistunut tämän päivän valaistuksessa kaikkein parhaiten, mutta idea näkynee tästä. Luonnossa näyttävät kyllä paljon paremmilta.


Tätä sammaleista adventtikynttelikköä ei malta polttaa, joten pitää olla toinen sitä varten. :)

Tarkoituksena oli tehdä purkkeihin itse tontut ja niin teinkin. Muokkasin Tilda-keijukaisen kaavat jouluisemmiksi ja hurautin pari tonttua. No, ei ne sitten sopinutkaan purkkeihin yhtään. Liian isot tuli ja päätyvät jonnekin muualle. Ei auttanut vaikka tuunailin pidempiä hihoja, lapasia ja takkeja. Piti siis kuitenkin ostaa katajaiseen keinuun Mailegin ihana Nisse-tyttö, joka on täydellisen kokoinen.



Trikooasu pupu-applikaatiolla

Ystäville syntyi marraskuussa pienoinen tyttö, joten päätin avustaa pikkuisen joulupukkia ja ommella pehmoisen joululahjan. Löysin Eurokankaasta ihanaa veluuria täydellisen värisenä ja koska samaa kangasta oli myös harmaana sain idea tehdä pupu-applikaation. 




Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä ja löytyi kansiosta jo valmiina, sillä tein muutaman vaatteen sillä viime kesänä. Tällä kertaa päätin haastaa itseni applikaatiolla. Tarkoituksena oli kiinnittää kuvio ensin käyttämällä kaksipuoleista liimaharsoa. Eipähän venyisi yhtään ja ompelu olisi helppoa. Mutta. Kotona vasta keksin, ettei trikoosamettia voikaan silittää. Ja kaksipuoleinen liimaharsohan nimenomaan kiinnitetään silittämällä. Hih. Siinä meni helppo homma. Päädyin sitten toisenlaiseen toteutukseen: Piirsin pupun harmaalle kankaalle, mutten leikannut kangasta vaan kiinnitin sen usealla nuppineulalla oikeaan kohtaan etukappaleen päälle ja ompelin suoralla ompeleella viivaa pitkin. Ompelun jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois niin läheltä ommelta kuin uskalsin ja ompelin vasta tämän jälkeen kuvion reunoja pitkin tiheällä siksakilla. Siedettävä lopputulos, muttei niin hyvä kuin oli tarkoitus.


   


Ei ollut kyllä mikään kaikkein ihanin kuvattava myöskään tämä trikoosametti. Toivottavasti on käytössä kuitenkin mukavan pehmoinen ja pysyy pesuissa siedättävännäköisenä. 



Raidallinen neuletakki

Ensin oli lankaa, sitten oli idea ja sitten oli lisää lankaa. Ryhdyinpähän taasen neuletakkiprojektiin, vaikka joskus olin tainnut vannoa pysyväni hieman kauempana niistä. No nyt idea lähti väreistä ja langoista ja jotenkin vaan päädyin tekemään niistä neuletakin. Tuo harmaan ja keltaisen yhdistelmä on miellyttänyt viime aikoina kovasti ja olen alkanut haalia sitä moneen paikkaan. 

Päätin satsata ihanaiseen Madelinetoshin Merino Lightiin, joka osoittautui maineensa veroiseksi. Täydellinen lanka. Lankojen metsästys olisi oma lukunsa sinänsä, mutta tyydyn vain mainitsemaan, että  ongelmia toimitusten kanssa oli ja lopulta tilasin tummanharmaan langan Saksasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä langat riitti ja väritkin oli mieleiset.

Sopivaa ohjetta valitsemalleni langalle ei tuntunut löytyvän ja mielikuva neuletakista oli niin voimakas, etten ollut valmis tinkimään suunnitelmastani. Niinpä päädyin kaivamaan esiin muutaman tarvikkeen: mittanauha, suhdeviivain, laskin, kynä, paperia, Ritva Koskennurmi-Sivosen Neulevaate-kirja vuodelta 1982  ja kärsivällisyyttä. Ja piti lisäksi neuloa vielä pieni mallitilkkukin.

Olen kerran aiemmin hyvässä ohjauksessa piirtänyt itselleni neulevaatteen kaavat ja neulonut niillä ohjeilla puseron neulekoneella. Siispä uskoa siihen, että myös omilla kaavoilla voi onnistua, oli jo hiukan ennestään. Silti hommaan ryhtyminen jännitti, sillä neulomista oli paljon  ja toisaalta lankakin oli ollut sen verran hintavaa, että epäonnistuminen harmittaisi todella.

Ohje: Oma
Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light: tern (vaaleanharmaa) 148g, graphite (tummanharmaa) 100g, candlewick (keltainen)  90g
Puikot: 2.75mm pyöröt

Neulomista ja silmukkamäärien laskemista todella oli paljon, mutta se onnistui! Jihuu!



Neuloin takin sileällä neuleella ilman sen suurempia kikkailuja. Raidat riittää tämän takin jujuksi. Päädyin neulomaan resorit *1o kiertäen, 1n*. Etu- ja takakappaleet neuloin yhtenä kappaleena. Alunperin pääntiestä piti tulla pyöreä, mutta päätin kuitenkin matkan varrella muuttaa suunnitelmaa ja tehdäkin pääntiestä v-muotoisen. Silmukoiden poimiminen nappikaitaletta varten oli jo nytkin tarpeeksi työlästä ja hankalaa. 



     



Halusin keltaiset napit, mutta sopivankokoisten löytyminen on sitten haastavaa. Mustia kyllä olisi joka koossa ja muodossa. Nämäkin on hiukan liian pienet tekemiini napinläpiin. Fiksuna tein napinläpet ennen kuin olin löytänyt nappeja ollenkaan. 

Alla vielä se, mistä lähdettiin eli luonnos, joka ei sitten millään suostu tulemaan tänne blogiin muuten kuin kyljellään. Olkoon sitten niin.




Lankojen riittämisen kanssa riitti tosiaan jännitettävää ihan loppuun asti. Vaaleanharmaata olin varannut 2 vyyhtiä ja kumpaakin muuta väriä yhden vyyhdin. Tummanharmaan kanssa meni kaikkein tiukimmalle ja jouduinkin punnitsemaan hihoja tehdessä kerää jokaisen raidan jälkeen. Lopulta toista hihaa aloittaessa näytti siltä, että lankaa on 1g liian vähän. Päätin siksi jättää jo toisen hihan keskimmäisestä tummanharmaasta raidasta kerroksen pois, mikä oli fiksu päätös. Lanka nimittäin loppui lopulta yhtä kerrosta ennen jälkimmäisen raidan loppua. Aika hyvin arvioitu siis. Lopputuloksessa ei kyllä huomaa mitään :) Miksi edes kerroin...



Neulottu paksu torkkupeitto

Neuloin joululahjaksi torkkupeiton kaksinkertaisella Isoveli-langalla. Valitsin kympin pyöröpuikot ja ajattelin, että äkkiähän tämä valmistuu, mutta lankaa ja aikaa kuluikin yllättävän paljon. Kaiken kaikkiaan lankaa meni 1120g ja peitolle kertyi kokoa 95 x 170 cm. Peitossa on viiden silmukan levyiset ainaoikein-reunukset ja kuvio-osan leveys on 77s.

Neulemallin valitsin aikaisemmin neulomastani tilkkupeitosta, jossa jokainen ruutu on erilainen. Neulemallipeitosta on muuten ollut uskottomasti iloa. Paitsi, että se on lähes päivittäin käytössä, niin sen avulla on tullut monesti valittua neulemalli johonkin muuhun työhön. Nyt valittu malli on violetilla peiton oikeassa alakulmassa




Tämä peitto sopisi kyllä meillekin :)

Rahin tuunailua

Neuloin kesällä rahin trikookuteesta. Aiempi postaus löytyy täältä. Täytin rahin vanhoilla paakkuuntuneilla sisätyynyillä, joten paakkumainenhan siitä rahistakin tuli. Paakkuisuudelle piti tehdä jotakin ja viimeinen sain toteutettua suunnittelmani. Ompelin rahin sisään vanhasta sängynpeitteestä sisävuorin ja täytin sen rahin sisällä aiemminkin olleiden tyynyjen vanulla, mutta hajoitin tyynyt. Sängynpeitteen väri ei olisi voinut olla täydellisempi :) Nyt väleistä ei enää pilkota valkoiset tyynyt ja mikä parasta rahista tuli todella jämäkkä. Kannatti ehdottomasti.


 



Pöllöjä

Ihan vaan pari pöllöä lisää. Ohjeet löytyi mistäs muualtakaan kuin Ravelrystä.

Tupsukorvapöllö
Lanka: Novita 7 veljestä

Ihan uskomattoman pitkä ohje oli taas saatu aikaan helposta työstä. Mua tuollaiset pitkät ohjeet vaan enemmän sekoittaa, niin kävi tälläkin kertaa. Varsinkin kun ohjeen kuvissa olikin virhe, joka kerrottiin siellä jossain tekstin joukossa ja mä en tietystikään huomannut sitä. Pieni virhe, mutta se tarkoitti sitä, ettei violetin kerroksen kolmiomainen pylväsryhmä osunut ekalla yrittämällä oikeaan kohtaan, jotta nokan olisi saanut ommeltua kivasti pylväiden päälle keskelle päätä. Virheellinen kappale päätyi takakappaleeksi. Onneksi takana ei ole nokkaa :)


Ohje: Owl Puffs by Jenna Krupar
Lanka: Novita 7 veljestä

Oikeanpuoleinen pöllö on neulottu alhaalta ylöspäin ohjeen mukaisesti. Päätin neuloa kuitenkin vielä toisen ja aloittaakin ylhäältä päin, mikä näin pienessä työssä on mielestäni huomattavasti helpompaa. Tuloksena siis kaksi pöllöä huopasilmineen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...