Tilkkupeittoja vauvalle

Erilaisia puuvillakankaita tulee helposti haalittua kaappiin. Ja hyvä niin, sillä nyt löytyi sopivat kankaat pariin vauvan tilkkupeittoon ihan omasta takaa. Ainoastaan vanua ja vinonauhaa piti hankkia lisää, kun pääsivät varastot ehtymään.

Keräilin laatikosta yhteensopivia kankaita aika pinon ja lopulta päädyin tällaiseen väripalettiin: 

Peiton ruudut ovat saumanvaroineen kokoa 21cm x 21cm, sillä kapein kangaspala oli sen kokoinen ja pitäähän sitä nyt joka sentti hyödyntää. Valmiilla peitolla on siis pituutta ja leveyttä vajaa metri. Leikkelin paloja aluksi sillä ajatuksella, että tekisin yhden 6x6-ruutua kokoisen peiton, joka voisi toimia vaikka leikkimattona olohuoneen lattialla. Kun sitten aloin sommitella paloja peitoksi, tulin siihen tulokseen, että niin suuri peitto olisi ehkä hieman turha. Päätinkin käyttää isoon peittoon vain 25 palaa ja leikata yhden palan lisää, niin että saisin tehtyä lisäksi myös 3x4-palaisen vaunupeiton.

Pienen peiton päällipuolella ei näy tikkauksia, sillä ompelin tilkkurivit yhdistettäessä suoraan taustaan kiinni. Ompelin siis ensin neljä kolmen palan riviä. Asettelin ensimmäisen rivin oikeapuoli ylöspäin taustakankaan ja vanun päälle ja seuraavan rivin ensimmäisen rivin päälle oikeapuoli alaspäin. Samalla kun ompelin rivit yhteen, tausta ja vanu tikkautuivat kiinni. Päällimmäinen rivi taitetaan siis aina ompelun jälkeen oikeapuoli ylöspäin ja uusi rivi kiinnitetään tämän päälle oikeapuoli alaspäin. Tämä tekniikka on näppärä tapa ainakin tällaiseen pieneen peittoon. Isompaan peittoon tämä ei ehkä ole paras tapa, sillä palat kiinnittyvät tosiaan vain yhdensuuntaisesti. Jos selityksestä on vaikea saada tekniikasta selvää, niin esimerkiksi Neulanhaltijan blogista löytyy parempi selitys kuvineen, kyseinen tekniikka on Tapa 3.

Isomman peiton päätin tikata koneella perinteisemmin päällipuolelta. Alla olevasta kuvasta juuri ja juuri näkyy valkoinen suora ommel, joka kulkee tilkkujen välissä ja kiertää kaikki tilkut. Työn paraatipuolelta tästäkin tuli siisti, mutta ai että on hankala saada tällaisessa isommassa työssä tausta pysymään vailla ryppyjä, vaikka kuinka laittaisi neuloja. No mutta, lasketaan ne vaikka merkeiksi siitä, että työ on itse tehty :)

Ompelin peiton reunoihin valmista mustaa vinonauhaa. Pienessä peitossa normaalilevyistä vinonauhaa, mutta isompaa peittoa varten onneksi löytyi kuitenkin hieman leveämpää vinonauhaa. Vinonauhan ompelussa on kaksi inhottavaa kohtaa: kulmat ja päällitikkaus. Tällä kertaa löysin kuitenkin molempiin mielesi ratkaisun. 

Kulmien ompelua varten löysin Tilkunviilaajan blogista aivan loistavan ohjeen. Miten ihmeessä en ole aiemmin törmännyt tällaiseen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tätä tekniikkaa tulee varmasti käytettyä vielä monessa, tuli sillä sen verran siistit kulmat. 

Mutta sitten se toinen ongelmakohta: vinonauhan päällitikkaus. En ole koskaan ymmärtänyt, miten tikkauksen voi saada osumaan alapuoleltakin juuri oikeaan kohtaan. Olen kokeillut yhtä jos toista: litistänyt reunan saumuriompeleella varmasti tasalevyiseksi, käyttänyt pyykkipoikamaisia nipsuja nuppineulojen sijaan... Ja silti aina joutuu purkuhommiin. Tällä kertaa päätin säästää hermojani ja ommella reunan kiinni käsin. Väitän, että vaikka peittojen reunojen ompelussa taisikin muutama tunti vierähtää, niin hermot säästyivät. Ja kyllä se vaan niin on, että mitä enemmän käsin ompelee, sitä nopeammin ja siistimmin se alkaa sujua. Nyt olen ainakin lopputulokseen tyytyväinen.