Joulun hetkiä

Tänä jouluna panostin jouluruoissa vain ja ainoastaan makeaan puoleen. Onneksi joulun ruoat eivät olleet vain mun vastuulla, joten saatiin syödäksemme muutakin kuin makeaa.

Pinterest on syyllinen näihinkin molempiin pipareihin. Lumihiutaleet ja joulupallot onnistuivat paremmin kuin osasin toivoa. Pelkäsin ottaneeni liian kunnianhimoisen projektin, mutta onnistuin yksinkertaistamaan koristelut ja pikeeri toimi. Pikeeriohjeet on Kinuskikissalta. Kokeilin alkuun Mansikkamäen pikeeriä, mutta se ei sopinut mun välineille ja otteelle. Siitä tuli aivan liian tönkköä. Tulin hankkineeksi viimein myös kunnon pursotinpussin ja tylliä. Ehkäpä syy on niissä, että homma toimi. Kyllästyin ainaiseen minigrip-pussien saumojen pettämiseen ja epätasaiseen jälkeen. Näitä voisi tehdä vaikka ensi joulunakin. 

Alunperin mun ei ollut tarkoitus tehdä täksi jouluksi myös näitä nalleja, mutta sattumalta löysin Stokkalta täydellisen muotin ja muistin samantien Pinterestistä nämä nallet. Pakko oli siis kokeilla niitäkin. Kädet pysyi muuten kaikki paistossa asennossaan, vaikka olin pelännyt nallejen levittävän kuumuudessa epätoivoisesti käsiään.

Nämä jouluiset tonttupurkit tein jo viime vuonna, mutta tuunailin tänä vuonna paremmiksi, kun löysin pienempiä joulupalloja. Viime vuonna tonttupoika ei mahtunut suunniteltuun purkkiinsa, koska pallot oli liian suuria. Idea on alunperin Talo ja Koti -lehdestä. Näistä on tullut mun ehdottomat joulun suosikkikoristeet. Harmi vain, että katajainen keinu pitää vuosittain uusia. Mutta on se kuitenkin sen arvoista.

Joulukortteihin olen perinteisesti panostanut. Tykkään antaa mielummin itse tehdyn kuin valmiina ostetun kortin. Alla muutamia tänä vuonna lähetettyjä.

Ylläolevassa kuvassa on myös yksi tuotos messuhankinnoista. Nimittäin tuo lasihimmelipallo. Se meni vanhemmille lahjaksi. Ostin pari pussia hopeisia putkia ajatuksena keksiä sopiva malli sitten jostain. Mallin etsintä osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä putket olivat kaikki saman mittaisia, eikä lasisia voi itse pätkiä, paitsi vahingossa. Ilman ohjetta lähdin kokeilemaan tuollaista palloa. Lähdin yrityksissäni laittamaan hiukan liikaa putkia pallon keskelle, vaikka idea oli muuten oikeilla jäljillä. Onneksi ystävältä löytyi sattumalta ohje ja sain vinkin parempaan aloitukseen. Himmelistä tuli kaunis ja on oikeasti isompi kuin kuvassa näyttää. Tekeminen oli kuitenkin todella hankalaa, koska putki oli sisältä niin pieni. Kerään voimia seuraaviin. Materiaaleja kun riittää ja paikkakin olisi valmiina.

Joulukalenteri

Pinterest on ideoita tulvillaan ja sieltä sai tämäkin alkunsa. No, homma lähti sitten lopulta hiukan käsistä.

Yritin nimittäin alkuun löytää meille valmista pientä joulukalenterilipastoa, jonka tuunaisin mieleiseksi. Etsin ja etsin, mutta en löytänyt mieleistä en sitten millään. Stokkalla oli myynnissä pahvinen kalenterilaatikosto, mutta se tuntui todella heppoiselta ja laatikot oli jo alkuun niin tiukkia, ettei niitä olisi voinut enää ainakaan päällystää. Se sai siis jäädä ostamatta. Ikean puuvalmiista Moppe-minilipastoista olisi tullut aivan turhan suuri 24 laatikolla. 

Aloin jo miettiä, että hankin kohta ohutta puulevyä ja teen meille joulukalenterin loppuiäksi. Ulkona sahaaminen ei kuitenkaan houkutellut. Siispä päädyin tutkailemaan konepahveja. Testailin jämäpaloilla ja hämmästyin kuinka tukevia pikkulaatikoista tuli. Siinä se. Tilailin nipun 1.6mm, 2mm ja 3mm konepahviarkkeja (25x35cm). Koska arkit olivat hiukan liian pieniä, on taustoissa, sivuissa, välilevyissä kaksinkertainen vahvuus, kerrokset osittain lomittain. Aika paljon piti suunnitella ja laskeskellla ja monta palaa leikata, mutta lopputulos on sen arvoinen. Numerot on Pinterestistä bongattuja. Mustavalkoprinttinä sopivat täydellisesti. Tykkään. Paljon.

Tuubihuiveja

Jouluiselta lahjatehtaalta valmistui tänä vuonna enimmäkseen tuubihuiveja. Niitä saivat suvun ja ystäväpiirin naiset. Itse ainakin olen kovasti tykästynyt tällaisiin trikootuubihuiveihin. On ne niin monikäyttöisiä ja pehmeitä. Toivottavasti olivat myös muille mieleen.

Työläin homma näiden kanssa taisi olla lopulta kankaiden valinta. Itselleen osaa ostaa, mutta toisille - huoh! En uskaltanut olla kovin räväkkä, siispä mustan ja harmaan sävyillä mentiin. Tuo pinkki-valkoinen vinoraita on väripilkku itselle. Kankaat tilailin Kestovaippakaupasta ja Noshilta. 

Kankaiden laaduista on vielä kommentoitava sen verran, että kyllä kelpaa ommella, kun on kunnon kankaat. Kuviot asettuvat kohdalleen kuin itsellään, ei väännä eikä käännä. Halvemman trikoon kanssa käynyt joskus toisinkin. 

Bambi

Vuosi vetelee viimeisiään ja blogista on jäänyt uupumaan vaikka mitä vuoden viime hetkiltä. Osa siksi, ettei joululahjoja sovi paljastaa liian aikaisin, osa silkkaa laiskuutta. Ennen kuin vuosi vaihtuu, on syytä kiriä blogi ajantasalle.

Aloitetaan marraskuisista käsityömessuista. Yksi mukaan tarttuneista ihanuuksista on Paapii Designin Bambin Tee-se-itse paketti. Jo messuja seuraavana päivänä tuli vastustamaton halu ommella bambi valmiiksi. Näppärä paketti ja idea, vaikka kallishan se oli. Ihana silti!

Messuilta löytyi jälleen kerran monenmoista muutakin ihanaa, joista valmistuu aikanaan yhtä ja toista täällä blogissakin esiteltävää.

Virkattu sängynvierusmatto

Talven lähestyessä lattia tuntuu viileämmältä, varsinkin aamuisin tuntuu inhottavalta laittaa paljaat jalat kylmälle lattialle. Päätin helpottaa tuota heräämisen tuskaa virkaamalla sängyn viereen pienet pyöreät matot. Mallina on vanha tuttu Kauhavan Kangasaitan Asteri-matto.

Ohje: Asteri-matto sovellettuna

Kude: Jätti-Rätin harmaa ontelokude 1150g / matto

Koko: halkaisija n. 70cm

Koukku: 8.0mm

Muokkailin ohjetta fiiliksen mukaan. Jätin jokusen kerroksen väleistä pois ja ulkoreunasta tein vähemmän piparkakkureunaisen. Onneksi jätin ajoissa kerroksia pois, sillä kuteen riittäminen meni kovin tiukalle. Sitä jäi yli vain 2 metriä. Onneksi kerrankin niinpäin. :)

Aiemmat mattoni olen virkannut kaikki Jätti-Rätin edullisesta trikookuteesta. Alkuun ostin säkeissä itsekerittävää, mutta kun kerran sain sellaisen sotkuhirvityksen säkisssä, päädyin käyttämään hieman kalliimpia valmiita keriä. Niiden kerien toivossa menin tälläkin kertaa ostoksille. Sopivaa väriä ei kuitenkaan ollut riittävästi ja hinku virkkaamiseen oli kova. Niinpä sorruin kalliiseen ontelokuteeseen ensimmäistä kertaa, sillä sieltä löytyi sopivaa väriä juuri kahteen mattoon riittävästi.

Ontelokude osoittautui hintansa arvoiseksi. Virkkaaminen oli hieman kevyempää ja mukavampaa. Tästä näennäisestä keveydestä innostuneena minä hullu virkkasin molemmat matot yhdessä päivässä. Käteen alkoi jo sattua, mutta sinnikkäästi jatkoin, jotta molemmat saisimme matot aamuksi jalkojen alle. Tavoite onnistui ja meillä herättiin ensimmäiseen sunnuntaiaamuun kesäajan päättymisen jälkeen lämpöiset matot sängyn vieressä.

Eikä se eilisen virkkaaminen jäänyt näihin mattoihin, päätin nimittäin vielä virkata siihen päälle uuden lasinalusen kadonneen tilalle. Koska virkkaaminen oli sen verran nopeaa mattojen jälkeen, tein myös toisen uuden lasinalusen. Virkkaamiskiintiö ehkä täyttyi hetkeksi. Toinen lasinalunen näkyy ylimmässä kuvassa yöpöydällä, muuta kuvaa ei nyt ole tarjolla. Malli on sama kuin aiemmissakin. Niiden kuvaa pääset tästä.

Meadow Grass -huivi

Lankamaailmasta tarttui mukaan ihanat syksyiset Zauberball-kerät. Päätin rohkeasti yhdistää kaksi väriävaihtavaa lankaa yhteen huiviin. Lopputulos jännitti, mutta yllätti positiivisesti. Värit sekoittuivat lopulta todella kauniisti.

Ohje: Meadow Grass by Heidi Alander
Langat: Schoppel Zauberball chococreme (1993) 78g ja oktoberfest (2203) 34g
Puikot: 3.5 mm

Huivin neulominen aloitettiin pitkän sivun keskeltä. Kerrokset siis pitenivät koko ajan ja väri alkoi vaihtua tiheämmin raidoissa. Pitsiosuuden alkaessa jätin punasävyisen langan pois. Pelkäsin, että pitsikuviosta tulisi monivärisen langan takia liian sekava, joten olin valmiina siihen vaihtoehtoon, että joutuisin hankkimaan sopivan yksivärisen langan pitsiin. Päätin kuitenkin kokeilla. Lopulta värit päättyivät vaihtua langassa niin kivasti, että tykästyin lankaan pitsiosuudessakin.

Zauberballit on niin kauniita jo kerinäkin, ettei malttaisi neuloa. :)

Pöllö-lapaset

Tässä ovat Horatio ja Oren. Pöllöt, jotka olen halunnut neuloa lapasiin jo pitkään. Horation ja Orenin takia oli otettava kirjoneule pitkästä aikaa haltuun oikein kunnolla. Tiesin, ettei kirjoneulekäsialastani tulisi kovin tasaista, joten päätin lukaista hieman vinkkejä netistä ennen kuin ryhdyin hommaan. Yleensä tulee tehtyä vain sen kummenpaa miettimättä. 

Lankojen pitely sormella on ollut mulle aina se haastavin asia. Tähän löysin itselleni sopivan ratkaisun netistä. Siinä toinen lanka pyöräytetään eri kautta sormen ympäri. Aivan mahtavaa, miten homma helpottui. Hyvä opastus kirjoneuletekniikkaan ja kuvia tuosta lankojen pitämisestä löytyy Outo lintu linnassa -blogista, joten jätän asian sinne tutkittavaksi. Suosittelen vilkaisemaan, jos kirjoneuleessa on haasteita.

Ohje: Horatio and Oren by Barbara Gregory

Ylempi pienempi pari

Langat: Novita Nalle sinapinkeltainen (288) 25g ja vaaleanharmaa (043) 25g.

Puikot: 2.5mm puucubics (joustimessa 2mm metallicubics)

Alempi suurempi pari

Langat: Novita Nalle sinapinkeltainen (288) ja vaaleanharmaa (043) yhteensä 60g.

Puikot; 3.5mm pyöröt (joustimessa 2mm metallicubics)

Olen noudattanut ohjetta muuten kirjaimellisesti, mutta joustinneuleessa halusin neuloa oikeat silmukat kiertäen. Sellainen pinta sattuu miellyttämään omaa silmääni tällä hetkellä kaikkein eniten. 

Ensimmäisestä lapasesta (ekan parin harmaapohjainen) tuli kovin pieni omaan käteeni. Koon muokkaaminen näissä lapasissa tapahtuu helpoiten puikkokokoa ja lankaa vaihtamalla. Tietysti pituutta on helppo muuttaa kerroksia lisäämällä, mutta silmukoiden lisääminen sotkisi kirjoneulekuvion. Päädyin siis vaihtamaan puikkoja suurempaan ja yrittämään uudelleen. Ja toki seuraavasta parista tulikin suurempi ja sopivampi. Ensimmäiselle lapaselle päätin neuloa toisen parin käänteisillä väreillä  ja jätin vielä tarkoituksella toisen peukalonkin puuttumaan, Pari päätyy mallikansioon. 

Ja koska se viimeistely on välillä niin tuskaista, niin nämä molemmat parit on kuvattu ilman, että niitä yhtään vielä höyrytetty. Ihan tyytyväinen olen silti aikaansaamaani käsialaan, kun ottaa huomioon, miten vähän kirjoneuletta onn tullut tehtyä. Ja muuten selvästi huomaan, että neljännessä pöllölapasessa käsiala on tasaisempaa kuin ensimmäisessä. Onneksi niin päin.

Color Affection vol. 2

Neuloin viime vuonna ensimmäisen Color Affection -huivin, jonka annoin lahjaksi. Tuollaisen aina oikein -huivin neulominen on välillä vaan niin ihanaa, että päätin neuloa samanlaisen huivin myös itselleni. Sellaisen, johon voi kääriä itsensä suojaan talvelta. 

Tämä huivimalli on varsinainen värileikki, joten lankojen valinta on ihanaa. Kahden värin yhdistelmän löytäminen on helppoa, mutta kun mukaan tulee kolmas väri, menee homma monimutkaisemmaksi. Aikani lankalaatikkoa tongittuani päädyin tummanharmaaseen, beigeen ja ruskehtavaan violettiin (munakoiso).

Ohje: Color Affection by Veera Välimäki

Langat: Cascade Heritage Silk beige (5681) 71g, Malabrigo Sock eggplant (811) 43g ja Cascade Heritage Sock tummanharmaa (5631) 68g.

Puikot: 4.0mm

Huivista tuli aivan ihanan pehmoinen ja valtavan suuri. Siis oikeasti valtava. Pituutta on yli 2 metriä, joten tähän kyllä kelpaa kääriytyä.

Lyhennetyillä kerroksilla saa kyllä aikaan niin kaunista pintaa ihan pelkillä oikeilla silmukoilla. Tykkään.

Onteloneulepipo

Olen törmännyt viime aikoina useisiin onteloneule-tekniikalla neulottuihin tuotteisiin. Yhtäkkiä ohjeita tuntuu tulevan kaikkialta vastaan ja aiemmin en muista tällaisesta edes kuulleeni. Kun sitten löysin kirjastosta sattumalta Pipo on pääasia -kirjan (Hakkarainen ym. 2012) ja sielläkin vastaan tuli onteloneuletuote, tietysti pipo tällä kertaa, päätin ottaa haasteen vastaan. Pipolla aloittaminen tuntui houkuttelevammalta kuin esimerkiksi sukat.

Niille, joille tekniikka ei ole tuttu, kerrottakoon lyhyesti, että onteloneuleessa kyse on siis siitä, että tuotteesta neulotaan yhdellä kertaa kaksinkertainen. Tuotteesta tulee siis käännettävä, toisella puolella värit ovat vastakkaiset. Joka toinen silmukka on etupuolen oikea ja joka toinen sisäpuolen nurja, lankajuoksut jäävät piiloon kerrosten väliin. Onteloneuletekniikkaan voi tutustua paremmin vaikka täällä.

Ohje: Anna by Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lanka: Gjestal Nagano vaaleanvihreä (362), n. 60g ja Gjestal Sildre tummanharmaa  (727), n. 60g. 

Puikot: ehkä 2.5mm, päässyt jo unohtumaan

Pipon neulominen alkoi pitkällä ketjusilmukkaketjulla, josta poimittiin valtaisa määrä silmukoita - joka toinen harmaalla, joka toinen vihreällä. Neulominen oli lopulta varsin helppoa ja rytmiin pääsi hyvin mukaan, mutta työlästä se oli. Vähän niin kuin tekisi kaksi pipoa, mutta saa valmiiksi vain yhden. Tai no saa niitä tavallaan kaksi, kun pipon voi kerran kääntää. Kun pipo oli muuten valmis, aloitusreunan virkattu silmukkaketju purettiin ja silmukoitiin neulalla kiinni.

Pussukkapäivitys

Kankaita on kaappi pullollaan, mutta minäpä valmistin lisää materiaalia. Muovipusseista. Oi, mitä aarteita sitä muovipussijemmasta löytyikään. Eihän noita muovipusseja enää raaski käyttää roskapusseina... On muuten äärimmäisen helppo, hauska ja koukuttava tekniikka. Kokeilujen lisäksi hurautin yhden palan tuotteeksi asti. Pussukaksi tietenkin. 

Tämä oli H&M Home:n pussi. Juuri sopiva syksyyn.

Samalla kun kone oli esillä, päädyin kangaslaatikolle ja syntyi muutama muukin pussukka.

Ensinnäkin säilytyspaikka kuulokkeille. Ahmatti-kukkaronakin tunnettu. Ohje löytyy täältä: http://www.erinerickson.com/2011/11/circle-zip-earbud-pouch-tutorial/. Helppo ja nopea, mutta mitä näpertämistä. Vähän ois voinu olla nätimmät nuo tikkaukset... PS. Miks tää sotkee näitä fontteja? Mur!

Ja sitten uusi meikkipussi Ikean kankaasta.

Ja se kaikkein simppelein pussukka. Ikean kuosia sekin.

Pussukoita olis taas ainakin omiin tarpeisiin. :)

Lissajous-sukat

Ne on valmiit ja viimein myös kuvatut! Mun ihanat Lissajousit ihanasta Madelinetoshin sukkalangasta. Tälle huikealle sukkamallille sopi vain laatulanka. Täydellinen pari. 

Ohje: Lissajous by Cookie A

Lanka: Madelinetosh Sock, Väri Logwood, 102g

Puikot: 2.0mm cubics

Näitä Lissajousin käyriä tuli tehtyä pitkään ja hartaasti kesän mittaan. Varsinkin varren ja kantapään kuviot oli hidasta neulottavaa. Huh! 

Puikoiksi valikoituivat puupuikot, jotta kutimet pääsivät myös juhannuksena Pariisin koneeseen. Koneessa ja kentällä tuli neulottua, mutta perillä oli muutakin tekemistä :) Puupuikot ei kyllä olleet parhaat tälläiseen neuleeseen, jossa on paljon kiertäen neulottuja silmukoita, mutta yhtään puikkoa en sentään neuloessani saanut poikki.  Toisin kävi, kun jätin kutimet sohvalle lojumaan. 

Ei näitä jalassa raaski kauaa pitää. Mutta kauniit ne on!

Kirjansidontaa

Lupasin opettaa ystävälleni huovutuksen vaihtokauppana kirjansidontaa. Olipa ihana päästä sitomaan itsekin kirjaa pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta oli päässyt vierähtämään neljä vuotta. Pientä mieleen palauttelua siis tarvittiin, mutta onneksi oli tallessa hyvät muistiinpanot.

Päällystin oman pikkukirjani keltaisella pilkullisella puuvillakankaalla ja aivan viime hetkellä ennen esilehtien liimausta keksin kiinnittää siihen Eurokankaasta keväällä heräteostoksena ostamaani mittanauhakuvioitua puuvillanauhaa. Tykkään! :) Tästäpä sainkin juuri idean. Mähän päällystän samalla kankaalla ja nauhalla uuden työkalenterin. Jei!

Päätin liimata kanteen vielä muutaman puunapin. Tämä olisi kuin tehty käsityömuistiinpanoille, mutta saas nähdä, raaskinko mää tätäkään käyttää. Outo minä. Hyllyssä on aika monta tyhjää itsesidottua kirjaa jo odottamassa.

Yleensä kun ryhdyn johonkin, niin hommilla on kummasti tapana paisua. Muistanpa joskus sitoneeni varmaan kymmenen kirjaa sarjatyönä. Mites kummasti tää yhden tekeminen tuntuikaan niin nopealta hommalta. Ja vielä kun lämmin sää kuivatti liimankin hetkessä, niin ei tarvinnut odotella liian pitkiä kuivatusaikoja. Mitä siis opin tästä. No. Kun muistaa kohtuuden, on kaikki ja kaikilla paljon hauskempaa. Vaan opinko vieläkään? ;)

Huovutettu pussukka ja sukkahousuissa huovutettuja palloja

Olin pyytänyt ystävääni opettamaan mulle hieman lisää huovutusta ja niinpä viime viikolla pistimme meille pystyyn kesäisen huovutuspajan. Halusin oppia erityisesti huovuttamaan kolmiulotteisen kappaleen. Ja opinhan minä :) Huovutin makuualustasta leikatun kaavan päälle pussukan. Oksan ja pöllön tein vanhalla tutulla neulahuovutuksella jälkikäteen.

Kummallakin puolella villaa on neljässä kerroksessa, 2 kerrosta kumpaankin suuntaan. Pussukalla on leveyttä 22cm ja korkeimmillaan se on 19cm. Villaa kului n. 35g.

Toinen asia, mitä halusin kokeilla oli harson päälle huovuttaminen. Siitä tyydyin vain pieneen kokeilutilkkuun. Tilkussa on puuvillaharson päällä yksi kerros villaa kumpaankin suuntaan.

Kun suunnitellut huovutukset oli hoidettu kunnialla, päädyimme vielä viimeisenä testaamaan pienten pallojen huovuttamista sukkahousuissa pesukoneessa. Tätä ei ollut kumpikaan kokeillut etukäteen. Pallon sisälle tein fanttilanganjämästä kolme solmua ja kiedoin muutaman kerroksen villaa ympäri. Fanttilangan idea oli, että villaa olisi helppo kieriä päälle ja toisaalta valmiista pallosta saisi helposti neulan läpi.

Olipas nopeaa hommaa, ja lopputuloskin yllättävän siisti. Jospa näitä jaksaisi tehdä joskus lisää, niin saisi aikaan ihanan pannunalusen. Aika monta kyllä siihen tarvitaan...

TTL Mystery Shawl 2014

Ohje: TTL Mystery Shawl 2014 by Kirsten Kapur

Lanka: Teetee Elegant, turkoosi, 39g

Puikot: 3.5mm

Päätin osallistua ensimmäistä kertaa mysteerineulontaan, kun kerrankin satuin ajoissa huomaamaan ja ohjeen ilmestymisajankohta osui täydelliseen kohtaan eli loman ekaan päivään. 

Mysteerineulonnassa on siis kyse siitä, ettei ohjetta ostaessa näe kuvaa valmiista työstä. Ainoastaan sen tietää, että huivi siitä pitäisi tulla ja paljonko lankaa tarvitaan. Kaikki ohjeen ostaneet saavat ensimmäisen ohjeen osan samalla hetkellä ja lisää ohjetta saapuu aina viikon välein. Tähän huiviin ohjetta saapui sähköpostiin viitenä peräkkäisenä sunnuntaina. 

Viikko-osuudet olivat mukavankokoisia ja pysyin hyvin tahdissa mukana. Pari kertaa sain viikon osuuden tehtyä niin nopeasti, että jatko-ohjetta odotellessa piti neuloa toista työtä. Yleensä tykkään tehdä edellisen työn valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavaa, joten oli melkeinpä outoa neuloa useampaa työtä yhtä aikaa :) 

Oikeastaan huivista ei tullut yhtään sellainen kuin odotin. Ja milläköhän perusteella mä ne odotukseni asetin, sillä tämänhän oli tarkoituskin olla mysteeri. :) Sikäli langan valinta ei osunut nappiin, että samalla langalla on tullut tehtyä aiemmin juuri samanoloisia pitsihuiveja. Mitään mullistavaa ei siis syntynyt.

Ohjeen lisäksi eniten jännitystä aiheutti langan riittäminen, sillä päädyin lankalaatikolla ohuempaan lankaan kuin ohjeessa suositeltiin. Lanka riitti lopulta todella hyvin, sillä viimeisen viikon osuus oli yllättävän lyhyt.

Lankaa kului seuraavasti:

1. viikko 9g

2. viikko 9g

3. viikko 10g

4. viikko 9g

5. viikko 2g

Oli tämä mysteerineulonta sen verran mukavaa vaihtelua, että saatanpa joskus ryhtyä uudestaankin. Ehkä mysteerisukkia joskus?

Henslowe-huivi

Ohje: Henslowe pattern by Beth King

Lanka: Cascade Heritage Silk, primavera, 91g

Puikot: 3.5mm

Tämän huivin aloitin, kun piti keksiä matkalle työ, jonka voi ottaa myös lentokoneeseen. Vaikka edellisen huivin kohdalla merkitsin itselleni muistiin, että nelosen puikot ovat parhaat tälle langalle, niin päätöksestä piti poiketa jo nyt. Puisista pyöröpuikoista kun löytyi vain koko 3.5mm. Mutta hyvin nekin sopi :)

Ravelrystä huomasin, että moni oli kirjoittanut, ettei yksi kerä Heritagea riittänyt. Päätin kuitenkin yrittää ja pitkään näyttikin lupaavalta. Lanka kuitenkin loppui viimeisen kerroksen puolen välin paikkeilla. Viimeinen kerros ohjeessa oli todella lankaa kuluttuva. Päätin purkaa kerroksen alkuun ja päätellä silmukat yksinkertaisemmin: "luo 2s, päättele 4s" -tekniikalla. Ja lankaa jäi vielä hiukan ylikin. Ei siihen päättelykerrokseen mitään suuria lenkkejä tarvita :)