torstai 21. helmikuuta 2013

Aurinkotekniikkaa

Aurinkoisia keväthankia ulkona. 
Aurinkotekniikka ja minä sisällä. 
Siitä oli tämä talviloma tehty.

Ensi viikolla pitäisi hallita aurinkotekniikka, joten siihen perehtymiseen meni pari lomapäivää. Kivaa puuhaa ja ennen kaikkea todella koukuttavaa, vaikka olisihan sitä voinut aurinkoiset talvipäivät viettää vaikkapa ulkonakin. 

Maalasin kankaat Emo-Tuotannon Ruiskuemulsiolla, johon lisäsin väripigmenttejä. Tein värikartan kuudella perusväripigmentillä, joita laitoin suhteessa 30 tippaa / 1dl. 

Vasemman puoleisessa kuvassa olevissa tilkuissa käytin vitivalkoista painopohjaa. Oikeanpuoleisessa kuvassa sen sijaan vertailin värejä luonnonvalkoisella lakanakankaalla ja vitivalkoisella painopohjalla. Pullojen alla olevissa tilkuissa kankaana on painopohja ja vasemmallapuolella olevissa lakanakangas. Yllättäen värit ovat aika samat. Ainoastaan sinisissä eron huomaa.


      


Innostuin kokeilemaan erilaisia materiaaleja ja esineitä kuvioiden aikaansaamiseksi. Tämä on kyllä sellainen tekniikka, että vain mielikuvitus on rajana siinä mitä kankaalle keksii laittaa. Lopputulos ei aina ole sellainen kuin oli suunnitellut, sillä yllätysmomenttina on kuvion muodostumisen lisäksi myös suunnitellun värin onnistuminen. Kokeilujen tekeminen on hauskaa, sillä lopputuloksella ei ole niin väliä. Epäonnistumistakin oppii :)


Kopiopaperipaketin kääre, tarra ja piirtoheitinkalvo.
Kukassa käytin kopiopaperipaketin käärettä kiiltävä puoli alaspäin. Kuulin, että se olisi mainio materiaali tähän tarkoitukseen ja niinhän se oli. Lopputulos on todella tarkka ja paperista saa leikattua helposti erimuotoisia kuvioita.

Pienemmässä sydämessä käytin piirtoheitinkalvoa. Kuviosta tuli todella tarkka, mutta kovin monimutkaisiin kuvioihin piirtoheitinkalvo ei sovi.

Yläpuolella olevassa sydämessä käytin tarraa, jonka leikkasin taustoineen ja asettelin kiiltävä puoli alaspäin kankaalle. En siis liimannut sitä. Kuviosta ei tullut kovin tarkka, mutta yllättäen myös tarran pienet kuviot siirtyivät kankaalle. 


Kontaktimuovi.
Kontaktimuovi osoittautui todella toimivaksi vaihtoehdoksi. Kuvioista tuli todella tarkat, vaikka aluksi näytti siltä, ettei liima jää riittävän tiiviisti kiinni märkään kankaaseen. Kontaktimuovi tuntuu soveltuvan aurinkotekniikkaan jopa kankaanpainoa paremmin, sillä ainakin itselläni kankaanpainossa väriä pääsee usein reunojen alle. Tämä itseasiassa todella hyvä tapa, jos haluaa saada aikaan pienistä osista koostuvia kuvioita, kuten kirjaimia keskustoineen ja pisteineen. 


Kolikko ja napit.
Kolikko toimii hyvin, mikäli haluaa saada aikaan ympyröitä. Yllätyin, että nappien reiät tulivat noinkin selkeästi näkyviin. Näissä napeissa kangasta vasten oleva puoli oli täysin tasainen. 


Avain. 
Perinteinen Abloy-avain sopii aurinkotekniikkaan loistavasti, koska toinen puoli on täysin sileä. Tekniikkaan tutustuessani näin jossakin avaimella tehtyjä kuvioita. Tuskinpa olisin muuten keksinyt käyttää tätä.


Metalliset askartelukuviot.
Näitä metallisia askartelukuvioita on kerääntynyt laatikkojen pohjalle vuosien saatossa, eikä niitä ole tullut viime aikoina käytettyä mihinkään. Onneksi löytyi nyt käyttöä niillekin. Myös pienillä tähdillä voisi saada aika kivoja kuvioita aikaiseksi, vai ovatkohan ne liian pieniä...


Pitsi.
Etsin kaupasta muovista pitsivahakangasta, mutta löysinkin sattumalta muovista hyllynreunapitsiä. Tykkään lopputuloksesta kovasti. Lopputulos on yllättävän tarkka. Ja mikä parasta pitsin reunassa oli valmiiksi tarra, jolla pitsin sai liimattua paikalleen. Helpoksi oli siis homma tehty. :)




Kakkupaperilla lopputuloksesta ei tullut yhtä tarkka kuin muovisella pitsillä, mutta yllättävän kiva kuitenkin. Kaapista sattui löytymään kultaista kakkupaperia (Kiitos, Maija! :D), jonka päällipuoli on todella kiiltävä ja liukas. En tiedä toimisiko tavallinen valkoinen kakkupaperi yhtä hyvin. Kaikkea en jaksanut ja ehtinyt kokeilla :)



   

Kuten huomaa, innostuin kokeilemaan yhtä jos toista, mitä kaapeista löytyi. Päätin siis kokeilla myös leimasia. No, kaikki ei voi onnistua, mutta tulipahan kokeiltua. Tällaisenaan lopputuloksesta ei saa selvää, mutta ehkäpä kankaaseen voisi piirtää ohuella mustalla kynällä kuvion ääriviivat – tietysti jos osaisi tehdä sen siististi. Pöllökuvassa se voisi ehkä onnistuakin.


Efektisuola.
Kaapista tuli vastaan lähinnä silkkimaalaukseen tarkoitettua efektisuolaa, joten päätin kokeilla sitäkin. Toimihan se tässäkin hienosti. Oliskohan tavallinen merisuola mahtanut toimia miten? Sitä ei sattunut tällä kertaa olemaan kaapissa, joten kokeilu jäi.






Märkänä rypistetty.

Kaikkein jännimmät kuviot sai aikaan rypistämällä kankaan heti maalaamisen jälkeen. Vasemmanpuoleisissa kuvassa kangas on kuivunut mutta silittämättä. Oikeanpuoleisessa kuvassa isompi pala silitetty ja pienempi silittämättä. Lopputulos on aika sama kuin batiikkivärjäysessä, mutta ehkäpä vieläkin hienompi.

Puuvillalanka.
Kankaiden rispaantuneista reunoista roikkuneet langat tuntuivat tulevan näkyviin niissä kokeiluissa, joissa en olisi sellaisia raitoja kaivannut, joten päätin kokeilla saa ihan tarkoituksella. Laitoin kankaan alle ohutta puuvillalankaa ja tulihan sekin onneksi näkyviin. Kankaan nurjalta puolelta langan kuvio näkyy itseasiassa paremmin, mutta kuvan ottaminen siitä unohtui.

Aurinkotekniikka selätetty. Nyt muiden lomaprojektien pariin :)





Neuletakki

Talvi sai innostumaan pitkästä aikaa neuletakin neulomisesta. Ohje takkiin löytyi Moda-lehdestä 5/2011 ja lanka Turun Lankamaailmasta. Ohjeen lanka oli Sandnes Duo, mutta vaihdoin sen Hjertegarnin Woolcottiin. Woolcott oli hiukan paksumpaa, joten tein yhtä kokoa pienemmän kuin muuten. 

Kiva malli ja yllättävän helppo ja nopea tehdä. Takki neulottiin yhtenä kappaleena, johon hihat liitettiin kainaloiden kohdalla. Loppuvaiheessa puikoilla oli aika paljon painoa, joten tämä on ehdottamasti talvella tehtävä työ :) Neulominen hihojen liittämisen jälkeen oli muutaman kerroksen ajan yhtä tuskaa, mutta loppua kohti onneksi taas helpottui. Pyöröpuikkokin sanoi kaarrokkeessa hetkellisesti sopimuksen irti. Onneksi liima auttoi.

Vaan kuinkas kävikään, kun takki valmistui. Eipä se tuntunut sittenkään itselle sopivalta mallilta. No, onneksi löytyi toinen käyttäjä. :)





En muista ennen neuloneeni langasta, jossa on villaa ja puuvillaa.
Yllättävän kiva löytö. Toivottavasti on kiva myös käytössä. 


Korutehdas

Kun on kerran tehnyt kivoja koruja, niin mitä sitä väkisin uusia keksimään. Väkersin ystävänpäiväksi kolmelle ystävälleni rannekorun – kullekin eri värisillä foliolasihelmillä, mutta muuten lähes tismalleen samanlaiset. Korut on samanlaiset kuin viime kesänä tekemäni rannekorut, joten valmistaminen sujui nopeasti. Yleensä suurin osa korujen tekemiseen kuluvasta ajasta kun kuluu helmien valintaan ja niiden järjestyksen pähkäilyyn. Ihanaa välillä siis tehdä näinkin.

Suuret musta lasihelmet loppui kesken, joten yhdessä olen joutunut
hieman muokkaamaan järjestystä. 



   
Mustat ja värilliset helmet ovat siis lasihelmiä, mutta hopeiset metallilla päällystettyjä muovihelmiä. Olen itse tykästynyt kovasti juuri näihin hopeisiin, sillä pinnoite kestää eikä tummu. Kaiken lisäksi ne on kevyitä painavien lasihelmien joukossa. 

Ruskea, tumma liila ja turkoosi.


Punottuja koreja

Käväisin pari viikkoa sitten opettelemassa hiukkasen punontaa. Ihan kiva taito osata, mutta ei nyt varsinaisesti temmannut vielä mukaansa. En ole aikaisemmin juurikaan kokeillut punontaa, mitä nyt viime kesänä tein kirjansivuista korin. Kaikkea on kiva kokeilla, mutta siihen se sitten usein jääkin. Taitaa koskea myös punontaa. Tuskinpa päätyvät käyttöön nämäkään esimerkit. 

Suorapunontaa paperitapetista.
Vinopunontaa tapetista. 

Suorapunontaa sanomalehdistä. Viimeistely on aika tuskaista.


Lasinalusia

Virkkasin jo viime vuoden puolella meidän yöpöydille lasinaluset, mutta kuvien laittaminen blogiin unohtui. Lasinaluset oli tarpeen, sillä yöpöydän pinta on lasia, joka kolahtaa ikävästi, kun laskee unenpöpperöisenä lasin pöydälle. Toisaalta eipähän jää enää märkiä jälkiäkään lasin pintaan. 


    

 

Miksiköhän toinen on muuten isompi? Lanka on kyllä samaa, joten olen varmaan vaihtanut koukkua syystä tai toisesta. Mutta ei haittaa.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Raitasukat

Syksyn käsityömessuilta tarttui ihanien värisävyjensä takia mukaan pari kerää Regian sukkalankaa. Kerät oli olleet jo liian pitkään kaapissa, joten ne viimein saada sieltä puikoille ja jalkoja sulostuttamaan. Onneksi nykyään saa valmiita raitalankoja. Jos olis pitänyt tehdä näin raidoittuvat sukat yksivärisistä keristä, niin olis saattanut jäädä tekemättä.




Yleensä muistan tarkistaa värjäyserän, mutta messuhulinassa se pääsi unohtumaan ja tietysti erä oli juuri sillä kertaa eri. Yläpuolella olevassa kuvassa sävyero näkyy parhaiten. Oikeanpuoleisen sukan sävyt ovat vaaleammat, mutta raidoitus kulkee samalla tavalla. Tällaisessa työssä sävyero ei onneksi haittaa, mutta jos olis neulonut vaikka neuletakin, kyllä ottaisi päähän.

Lanka: Regia Design Line Random Stripes by Kaffe Fassett 2902 Heather
Puikot: 2,5mm

Neuloin sukat kärjestä aloittaen Magic cast on -tekniikalla, paitsi että käytin heti sukkapuikkoja. Jotenkin tuo pöyröpuikkojen siirtely ei tuntunut kivalta, kun joskus sitä kokeilin. Loin alussa 10s kummallekin puikolle. Neuloin yhden puikon oikein ja jaoin samalla silmukat neljälle puikolle. Sen jälkeen aloitin reunoissa lisäykset yhden silmukan sisäpuolella neulomalla aina toiseksi reunimmaisen silmukan ensin oikein etureunasta ja sitten takareunasta. Tein lisäyksen joka kerros, kunnes joka puikolla oli 12s. Sen jälkeen välikerros ja lisäykset vielä kerran eli sukkiin tuli 4x13s=52s.

Kärjen jälkeen neuloin 4 kerrosta oikeaa ja sen jälkeen aloitin tuon helpon joustinneuleen alkuun asti jatkuvan mallineuleen sukan ulkosyrjässä:
1. krs: 2n, 1o, 2oyht, lk, 2n
2. krs: 2n, 3o, 2n
3. krs: 2n, 2oyht, lk, 1o, 2n
4. krs: 2n, 3o, 2n


Neuloin ensin perinteisen kantapään,
mutta se tuntunut sopivan näihin raitoihin ollenkaan.

Siispä piti kaivaa esiin tiimalasikantapään ohje. Toivottavasti sen tekeminen onnistuu joskus ulkomuistista. Käytin apuna Ullan ohjetta. Neuloin kantapään 26 silmukalla. Tein nurinnostamissilmukkaparijuttuja kerrosten alkuun, kunnes niitä on kummassakin reunassa 8 ja keskellä tavallisia silmukoita 10. Ja siitä sitten taas kerroksia pidentämällä ohjeen mukaan päästään varren alkuun ja alkuperäiseen silmukkamäärään. Ei nyt ihan näin helposti, mutta ohjetta lukemalla kyllä onnistuu :)


Olen tyytyväinen, että päätin tehdä sittenkin tiimalasikantapään. 


Lisäsin varren puolivälin jälkeen kolmella kerroksella 2s sukan takaosassa noin 8 kerroksen välein, jotta sukat ei kiristä pohkeita. Joustinneuleen neuloin noin 15 kerrosta: 1o kiertäen, 1n.





Aalto-pipo

Mun oli jo pitkään tehnyt mieli kokeilla tällaista aaltomaista neulemallia, joten päätin neuloa sillä pipon. Enpä olisi ikinä uskonut, miten helppo neulemalli tällainen on, vaikka näyttää todella monimutkaiselta. Mallikerrassa on neljä kerrosta, joista kaksi on oikeaa, yksi nurjaa ja vain yhdellä tehdään yhteenneulomiskavennuksia ja langankiertoja. 

Niin helppo, mutta kuitenkin... se vihoviimeinen, jos tekee pienenkin virheen. Pieni virhe sotkee koko kuvion ja korjaaminen on yhtä tuskaa. Vaikka välillä keskittyminen herpaantui ja jouduin purkuhommiin, niin selvisin kuitenkin ja sain aikaan valmiin pipon. Hermoja kyllä koeteltiin.  Vähän on vielä itseasiassa tämäkin kesken, sillä joustinneuleeseen pitäisi pujotella ohutta kumilankaa, jotta siitä saisi kireämmän. Mutta niin kuin viime aikoina on ollut tapana, intoa viimeistelyyn saa odottaa pitkään, sillä olen tarttunut jo seuraavaan työhön. 

Mallineule: Aallot (Neulojan käsikirja s. 86)
Silmukkamäärä: 145s (8 x 18s + 1s)
Lanka: Austermann Step -sukkalanka :)
Puikot: 2,5mm

Vähempikin silmukkamäärä olisi riittänyt. Pipo venyy hieman liikaa, mutta tilanne toivottavasti
korjaantuu, kunhan saan ommeltua joustinneuleeseen kumilankaa. Kavennukset olisi voinut aloittaa
hieman aikaisemmin, jotta pipo näyttäisi päässä paremmalta. Valmista pipoa sovittaessa purkaminen
ei käynyt mielessäkään! 

Petollisen kaunis ja petollisen yksinkertainen neulemalli.

Novitan uusimmassa lehdessä näytti olevan sukat, joissa on samaista kuviota. Ne oli niin kauniit, mutta ei - mä en saa nyt alkaa neuloa niitä. Onneksi ei ole lehteä itsellä :) Huivi, peitto... jotain sellaista tästä voisi kyllä neuloa joskus...





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...