Virkattu sängynvierusmatto

Talven lähestyessä lattia tuntuu viileämmältä, varsinkin aamuisin tuntuu inhottavalta laittaa paljaat jalat kylmälle lattialle. Päätin helpottaa tuota heräämisen tuskaa virkaamalla sängyn viereen pienet pyöreät matot. Mallina on vanha tuttu Kauhavan Kangasaitan Asteri-matto.

Ohje: Asteri-matto sovellettuna

Kude: Jätti-Rätin harmaa ontelokude 1150g / matto

Koko: halkaisija n. 70cm

Koukku: 8.0mm

Muokkailin ohjetta fiiliksen mukaan. Jätin jokusen kerroksen väleistä pois ja ulkoreunasta tein vähemmän piparkakkureunaisen. Onneksi jätin ajoissa kerroksia pois, sillä kuteen riittäminen meni kovin tiukalle. Sitä jäi yli vain 2 metriä. Onneksi kerrankin niinpäin. :)

Aiemmat mattoni olen virkannut kaikki Jätti-Rätin edullisesta trikookuteesta. Alkuun ostin säkeissä itsekerittävää, mutta kun kerran sain sellaisen sotkuhirvityksen säkisssä, päädyin käyttämään hieman kalliimpia valmiita keriä. Niiden kerien toivossa menin tälläkin kertaa ostoksille. Sopivaa väriä ei kuitenkaan ollut riittävästi ja hinku virkkaamiseen oli kova. Niinpä sorruin kalliiseen ontelokuteeseen ensimmäistä kertaa, sillä sieltä löytyi sopivaa väriä juuri kahteen mattoon riittävästi.

Ontelokude osoittautui hintansa arvoiseksi. Virkkaaminen oli hieman kevyempää ja mukavampaa. Tästä näennäisestä keveydestä innostuneena minä hullu virkkasin molemmat matot yhdessä päivässä. Käteen alkoi jo sattua, mutta sinnikkäästi jatkoin, jotta molemmat saisimme matot aamuksi jalkojen alle. Tavoite onnistui ja meillä herättiin ensimmäiseen sunnuntaiaamuun kesäajan päättymisen jälkeen lämpöiset matot sängyn vieressä.

Eikä se eilisen virkkaaminen jäänyt näihin mattoihin, päätin nimittäin vielä virkata siihen päälle uuden lasinalusen kadonneen tilalle. Koska virkkaaminen oli sen verran nopeaa mattojen jälkeen, tein myös toisen uuden lasinalusen. Virkkaamiskiintiö ehkä täyttyi hetkeksi. Toinen lasinalunen näkyy ylimmässä kuvassa yöpöydällä, muuta kuvaa ei nyt ole tarjolla. Malli on sama kuin aiemmissakin. Niiden kuvaa pääset tästä.

Meadow Grass -huivi

Lankamaailmasta tarttui mukaan ihanat syksyiset Zauberball-kerät. Päätin rohkeasti yhdistää kaksi väriävaihtavaa lankaa yhteen huiviin. Lopputulos jännitti, mutta yllätti positiivisesti. Värit sekoittuivat lopulta todella kauniisti.

Ohje: Meadow Grass by Heidi Alander
Langat: Schoppel Zauberball chococreme (1993) 78g ja oktoberfest (2203) 34g
Puikot: 3.5 mm

Huivin neulominen aloitettiin pitkän sivun keskeltä. Kerrokset siis pitenivät koko ajan ja väri alkoi vaihtua tiheämmin raidoissa. Pitsiosuuden alkaessa jätin punasävyisen langan pois. Pelkäsin, että pitsikuviosta tulisi monivärisen langan takia liian sekava, joten olin valmiina siihen vaihtoehtoon, että joutuisin hankkimaan sopivan yksivärisen langan pitsiin. Päätin kuitenkin kokeilla. Lopulta värit päättyivät vaihtua langassa niin kivasti, että tykästyin lankaan pitsiosuudessakin.

Zauberballit on niin kauniita jo kerinäkin, ettei malttaisi neuloa. :)

Pöllö-lapaset

Tässä ovat Horatio ja Oren. Pöllöt, jotka olen halunnut neuloa lapasiin jo pitkään. Horation ja Orenin takia oli otettava kirjoneule pitkästä aikaa haltuun oikein kunnolla. Tiesin, ettei kirjoneulekäsialastani tulisi kovin tasaista, joten päätin lukaista hieman vinkkejä netistä ennen kuin ryhdyin hommaan. Yleensä tulee tehtyä vain sen kummenpaa miettimättä. 

Lankojen pitely sormella on ollut mulle aina se haastavin asia. Tähän löysin itselleni sopivan ratkaisun netistä. Siinä toinen lanka pyöräytetään eri kautta sormen ympäri. Aivan mahtavaa, miten homma helpottui. Hyvä opastus kirjoneuletekniikkaan ja kuvia tuosta lankojen pitämisestä löytyy Outo lintu linnassa -blogista, joten jätän asian sinne tutkittavaksi. Suosittelen vilkaisemaan, jos kirjoneuleessa on haasteita.

Ohje: Horatio and Oren by Barbara Gregory

Ylempi pienempi pari

Langat: Novita Nalle sinapinkeltainen (288) 25g ja vaaleanharmaa (043) 25g.

Puikot: 2.5mm puucubics (joustimessa 2mm metallicubics)

Alempi suurempi pari

Langat: Novita Nalle sinapinkeltainen (288) ja vaaleanharmaa (043) yhteensä 60g.

Puikot; 3.5mm pyöröt (joustimessa 2mm metallicubics)

Olen noudattanut ohjetta muuten kirjaimellisesti, mutta joustinneuleessa halusin neuloa oikeat silmukat kiertäen. Sellainen pinta sattuu miellyttämään omaa silmääni tällä hetkellä kaikkein eniten. 

Ensimmäisestä lapasesta (ekan parin harmaapohjainen) tuli kovin pieni omaan käteeni. Koon muokkaaminen näissä lapasissa tapahtuu helpoiten puikkokokoa ja lankaa vaihtamalla. Tietysti pituutta on helppo muuttaa kerroksia lisäämällä, mutta silmukoiden lisääminen sotkisi kirjoneulekuvion. Päädyin siis vaihtamaan puikkoja suurempaan ja yrittämään uudelleen. Ja toki seuraavasta parista tulikin suurempi ja sopivampi. Ensimmäiselle lapaselle päätin neuloa toisen parin käänteisillä väreillä  ja jätin vielä tarkoituksella toisen peukalonkin puuttumaan, Pari päätyy mallikansioon. 

Ja koska se viimeistely on välillä niin tuskaista, niin nämä molemmat parit on kuvattu ilman, että niitä yhtään vielä höyrytetty. Ihan tyytyväinen olen silti aikaansaamaani käsialaan, kun ottaa huomioon, miten vähän kirjoneuletta onn tullut tehtyä. Ja muuten selvästi huomaan, että neljännessä pöllölapasessa käsiala on tasaisempaa kuin ensimmäisessä. Onneksi niin päin.

Color Affection vol. 2

Neuloin viime vuonna ensimmäisen Color Affection -huivin, jonka annoin lahjaksi. Tuollaisen aina oikein -huivin neulominen on välillä vaan niin ihanaa, että päätin neuloa samanlaisen huivin myös itselleni. Sellaisen, johon voi kääriä itsensä suojaan talvelta. 

Tämä huivimalli on varsinainen värileikki, joten lankojen valinta on ihanaa. Kahden värin yhdistelmän löytäminen on helppoa, mutta kun mukaan tulee kolmas väri, menee homma monimutkaisemmaksi. Aikani lankalaatikkoa tongittuani päädyin tummanharmaaseen, beigeen ja ruskehtavaan violettiin (munakoiso).

Ohje: Color Affection by Veera Välimäki

Langat: Cascade Heritage Silk beige (5681) 71g, Malabrigo Sock eggplant (811) 43g ja Cascade Heritage Sock tummanharmaa (5631) 68g.

Puikot: 4.0mm

Huivista tuli aivan ihanan pehmoinen ja valtavan suuri. Siis oikeasti valtava. Pituutta on yli 2 metriä, joten tähän kyllä kelpaa kääriytyä.

Lyhennetyillä kerroksilla saa kyllä aikaan niin kaunista pintaa ihan pelkillä oikeilla silmukoilla. Tykkään.

Onteloneulepipo

Olen törmännyt viime aikoina useisiin onteloneule-tekniikalla neulottuihin tuotteisiin. Yhtäkkiä ohjeita tuntuu tulevan kaikkialta vastaan ja aiemmin en muista tällaisesta edes kuulleeni. Kun sitten löysin kirjastosta sattumalta Pipo on pääasia -kirjan (Hakkarainen ym. 2012) ja sielläkin vastaan tuli onteloneuletuote, tietysti pipo tällä kertaa, päätin ottaa haasteen vastaan. Pipolla aloittaminen tuntui houkuttelevammalta kuin esimerkiksi sukat.

Niille, joille tekniikka ei ole tuttu, kerrottakoon lyhyesti, että onteloneuleessa kyse on siis siitä, että tuotteesta neulotaan yhdellä kertaa kaksinkertainen. Tuotteesta tulee siis käännettävä, toisella puolella värit ovat vastakkaiset. Joka toinen silmukka on etupuolen oikea ja joka toinen sisäpuolen nurja, lankajuoksut jäävät piiloon kerrosten väliin. Onteloneuletekniikkaan voi tutustua paremmin vaikka täällä.

Ohje: Anna by Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lanka: Gjestal Nagano vaaleanvihreä (362), n. 60g ja Gjestal Sildre tummanharmaa  (727), n. 60g. 

Puikot: ehkä 2.5mm, päässyt jo unohtumaan

Pipon neulominen alkoi pitkällä ketjusilmukkaketjulla, josta poimittiin valtaisa määrä silmukoita - joka toinen harmaalla, joka toinen vihreällä. Neulominen oli lopulta varsin helppoa ja rytmiin pääsi hyvin mukaan, mutta työlästä se oli. Vähän niin kuin tekisi kaksi pipoa, mutta saa valmiiksi vain yhden. Tai no saa niitä tavallaan kaksi, kun pipon voi kerran kääntää. Kun pipo oli muuten valmis, aloitusreunan virkattu silmukkaketju purettiin ja silmukoitiin neulalla kiinni.