Jouluisia Tilda-hahmoja

Näiden äskettäin valmistuneiden jouluisten Tilda-hahmojen myötä

Rauhallista Joulua ja 

Onnellista Uutta Vuotta 2013!

Tonttuystävykset. Mietityttää vain, että pitäiskö tytöille laittaa sittenkin
punapilkulliset sukkahousut, ettei jalkoja paleltaisi...

Tonttumuorilla on sydän paikallaan :)

Ja vielä:

      

Herttainen hiirulainen punapilkullisessa joulumekossaan.

Tilda-enkeli ja -sydämiä

Puuhastelin vähäsen lisää söpöyttä kotiin. Tilda-enkeli ja sydämet löysivät paikkansa viime kesänä

tekemäni lokerikkonaulakon koukuista eteisessä.

Sydänten tekstit printtasin kuvansiirtopaperille ja siirsin ne sitten valkoiselle puuvillakankaalle.

Paraphernalia-sukat

Talvi tulee vääjäämättä, joten Viluisen pitää kartuttaa villasukkavarastoaan.

Ohje: Paraphernalia-sukat

Lanka: Austermann Step Classic with Aloevera & Jojoba oil

Puikot: 2,5 mm

Virkatut matot ja korit valtaa alaa

Kaipasin vaihtelua vessan violettiin mattoon, joten päätin virkata harmaasta toisen maton. Malli ja kude on samat, joilla tein aikaisemmin suuren maton. Sovelsin kuitenkin ohjetta tällä kertaa huomattavasti, sillä maton halkaisija on vain reilut 70 cm. 

Vanhalle käsityökorille löytyi täydellinen uusi paikka. Kori oli täysin suorareunainen, mutta venyi juuri ja juuri napakasti ruukun ympärille. Jospa se kannustaisi nyt myös palmuvehkaa parempaan kasvuun.

Pitsipussukka

Ompelin viikonloppuna uuden käsityöpussukan, jossa sukkaprojektit kulkevat kivasti mukana. Kangas on tän hetkinen luottosuosikkini – tummanruskea pellava. Sitä voi käyttää melkein mihin vaan ja yhdistää erilaisiin väreihin. Tällä kertaa pinkkiin. Pitsi on anopin joskus virkkaama.

Ja pitihän samaan kuvaan saada suloinen nalle.

Skew-sukat

Tekstiilityö ja matikka kuuluu ehdottomasti yhteen :) Nämä sukat sen viimeistään osoittaa. Oli siis ihan pakko kokeilla Skewien neulomista. Hauskaa, haasteellista ja ennen kaikkea uskoa vaativaa, sillä varsinkin kantapää syntyy kyllä niin ihmeellisen muotoisesta kappaleesta. Vain matemaatikko voi keksiä näin oudosti neulottavat sukat. Vaikka välillä epäilyttikin, niin kyllä näistä sukat tuli ja itse asiassa vielä aika kivat ja todella hyvin jalkaan istuvat. 

Ohje: Skew by Lana Holden

Lanka: Regia Design Line by Erika Knight

Puikot: 2.5 mm

Hauskinta näissä sukissa on ehdottomasti kantapää.

             

Sukat siis aloitetaan peukalovarpaasta ja kerrokset neulotaan viistosti. Teräosan pituuden arviointi ensimmäistä sukkaa neulottaessa oli melko vaikeaa. Sopivan teräosan pituuden huomaa oikeastaan vasta kantapään neulomisen jälkeen, eikä siinä vaiheessa enää tee mieli purkaa. Ja toiseksi, juuri näissä sukissa on tärkeää, että teräosa on oikean mittainen, muuten sukka istuu jalkaan todella huonosti. Ensimmäisen sukan teräosasta tulikin liian pitkä, enkä tosiaankaan viitsinyt enää purkaa, joten päätin ottaa teräosasta kerroksia välistä pois ja silmukoida sukan sitten takaisin kasaan. No. Olisihan se varmasti ollut helpompaa, jos teräosa olisi ollut suoraan neulottu. Näiden sukkien lisäykset ja kavennukset joka toisella kerroksella toi aika paljon lisää haastetta. Selvisin, mutta välillä kyllä mietin, että oliskohan sitten kannattanut purkaa :)

   


Oikeanpuoleisessa kuvassa kantapää on yhtä ratkaisevaa kerrosta vaille valmis :) Tässä kohdassa uskoa siihen, että on tehnyt oikein tarvitaan kaikkein eniten.

Skewit on ehdottomasti sukat, jotka herää eloon vasta jalassa.


   

Haruni-pitsihuivi

Päätin neuloa samantien toisen pitsihuivin, mutta vaihdoin sentään mallia ja lankaa :) Langan hankin viime syksynä ihan toista projektia varten, mutta siitä ei tullut koskaan mitään. Tähän huiviin lanka oli kuitenkin täydellistä, vaikka onkin äärettömän ohutta. Aloeveraa, jojobaöljyä, e-vitamiinia, silkkiä ja villaa...  Ja mikä parasta - lanka ei kutita :)  Ihanan hentoinen huivi! Tykkään mallista kovasti, joten houkuttelee kovasti kokeilla samaa mallia jostakin muustakin langasta. 

Ohje: Haruni by Emily Ross

Lanka: Teetee Elegant, vajaa 50g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Leveys 105 cm, korkeus 55 cm

Olin hankkinut kaksi kerää samaa väri toista projektia varten, joten toisesta kerästä syntyi samanlainen huivi.

Swallowtail-pitsihuivi

Syksy sai tarttumaan taas neulepuikkoihin. Ravelrystä löytyi ihan liikaa ihania pitsihuivin ohjeita - valinta oli uskomattoman vaikea. Pitkän pohdinnan jälkeen valinta osui kuitenkin Swallowtail-huiviin. Huivi oli mukava ja yllättävän nopea neuloa. Lanka vaan olisi voinut olla hieman pehmeämpää. Kaapista löytynyt Ohut Pirkkalanka on kaulalla vähän turhan villaisen karhea. Yksi vyyhti riitti mainiosti.

Ohje: Swallowtail Shawl by Evelyn A. Clark

Lanka: Pirkanmaan kotityö Ohut Pirkkalanka vajaa 100g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Leveys 135 cm, korkeus 60 cm

En malttanut olla käyttämättä huivia, vaikken ehtinyt heti ottaa kuvaa. Yläreuna ei ole enää niin suora kuin heti pingotuksen jälkeen :)



Ja pieni muistutus siitä, miksi pingottaminen kannattaa:

Kirjasta kori

Askartelinpaskartelin vanhasta kirjasta pikkuisen korin. Palasia tarvittiin lähemmäs 300, joten ilman paperileikkuria homma olisi ollut aika paljon tuskaisempaa. Palasten taittelukin oli jo aikamoinen urakka - sormet nimittäin joutui koville. Ohje koriin löytyi Kirjan uusi elämä -teoksesta.

Korin halkaisija on 15 cm - samoin korkeus.

Päällystin myös pohjapahvin samoilla palasilla.

Lasihelmikoruja

Väsäilin pari pitkää kaulakorua ja pari muhkeaa rannekorua tulevan syksyn piristykseksi. Näiden kanssa on mukavampi palata arkeen, kun työt taas parin päivän päästä alkaa. 

Avattavan sydänriipuksen sisällä on yksi kirkas lasihelmi, vaikka se ei kuvassa näy.

Toinen yhtä pitkä koru erilaisella riipuksella ja mustilla lasihelmillä. 

Virkattuja mattoja Osa 2

Tämän maton virkkaaminen kesti lähes kuukauden. Suuren kokonsa takia maton virkkaaminen alkoi loppua kohden olla aika raskasta. Ennen kaikkea maton valmistumista kuitenkin hidasti kuteen loppuminen pariin kertaan. Onneksi kudetta lopulta löytyi riittävästi lisää :)

Maton halkaisija on noin 1,5 metriä. Painoa on yli 5 kiloa.

Kyseessä on siis Kauhavan Kangasaitan ohjeella tehty Asteri-matto. Kuteena mulla oli selvästi ohjeen kudetta paksumpi, sillä matosta piti ohjeen mukaan tulla halkaisijaltaan lähes puoli metriä pienempi ja kudetta piti riittää puolet kuluneesta määrästä.

Lopulta kudetta jäi reilusti yli ja päätin virkata samalla mattoon sopivan korin. 

Pari tekniikkaa kankaan koristelemiseksi

Kokeilu 1:

Hankin jo useampi vuosi sitten joiltain messuilta Serivärin Aqua Trans -pastaa ja kultaista foliota, joilla voi tehdä kankaaseen kiiltäväpintaisia kuvioita. Ideana siis on, että haluttu kuvio painetaan kankaalle ensin pastalla ja sitten folio asetetaan painetun alueen päälle ja kuvio siirretään siitä silittämällä. 

Seulassa ei ollut sopivaa kuviota, joten päätin kokeilla painamista ääriviivatarran avulla. Tarran osat pysyivät pastan levittämisen aikana aika huonosti paikoillaan, jotten lopputuloksesta ei tullut kovin siisti. Kuvio siirtyi kuitenkin silittämällä hyvin ja pinnasta tuli todella kauniin kiiltävä. 

Kokeilu 2:

Viime syksyn käsityömessuilta hankin puolestaan Ki-Signin kimaltelevia tekstiilifolioita. Niissä ideana on, että arkeista leikataan halutun muotoisia kuvioita ja ne kiinnitetään kankaaseen silittämällä. Kuvioiden leikkaaminen vaati aikamoista tarkkuutta, sillä materiaali oli yllättävän paksua. Muuten tekniikka on edellistä helpompi ja lopputuloksesta tulee helpommin siisti. 

   

Ostin mustaa, hopeaa ja valkoista, kuten vasemman puoleisesta kuvasta näkyy. Toistaiseksi mysteeri kuitenkin on, miksi valkoinen muuttui oudon vihreäksi silittämisen jälkeen. Epäilen, että silitin liian pitkään. Liikkeellä oli hyvin säästäväinen testailija, sillä leikkasin isoimmista palloista, jotka nekin ovat aika pieniä, sisältä pienempiä palloja.

Virkattu puuhelmikaulakoru

Tässä vähän muhkeampi kaulakoru. :) Virkkasin suurten puuhelmien päälle kiinteitä silmukoita violetilla puuvillalangalla. Tällaisia taustattomia kuvia kun saisi joskus toistekin aikaiseksi, niin olisi aika kiva. Tässä otoksessa oli enemmän tuuria kuin taitoa.

Silkkilanka-ihanuus

Sydämeni suli, kun näin tämän ihanan värisen ja pehmoisen silkkilangan, joten olihan se pakko ostaa.

Lanka näytti näin niin kauniilta, että teki tiukkaa särkeä tuo ihanuus.

Maltoin kuitenkin ottaa langan käyttöön ja kirjoin siitä ruskealle pellavakankaalle kukan. Kankaasta on tarkoitus ommella yllätysyllätys pikkuinen pussukka :)

Pääsin samalla kokeilemaan ensimmäisen kerran myös uutta kirjontakehystäni. Kehys osoittautui varsin mainioksi hankinnaksi muutenkin kuin värinsä puolesta. Rauta kiristi ainakin tässä tapauksessa kangasta tarpeeksi ja mikä parasta työn oikealle puolelle ei tullut minkäänlaisia rautoja, joihin lanka voisi sotkeentua. Ainut huono puoli on, ettei kirjontaa voi tehdä kovin lähelle noita "kahvoja", sillä sieltä kangas jää hieman löysäksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

   

Nimeämisiä

Päätin puuhastella pikkuisia tildamaisia yksityiskohtia kotiin. WC ja kellari saivat viimein omat kylttinsä.

Siirsin kirjaimet valkoiseen puuvillakankaaseen kuvansiirtopaperilla. HP:n kuvansiirtopaperi on mun ehdoton suosikki, sillä se on mattapintainen eikä siirretyn alueen raja juurikaan erotu taustasta. Näissäkin kaikissa olen käyttänyt paperista vain hieman tekstiä isomman suorakulmion muotoisen paperinpalan. Joskus ostin sellaisia papereita, joilla tuli todella kiiltävä ja kova pinta. Jos mulla ei olisi sattunut vielä olemaan jemmassa tätä paperia, niin oisin keksinyt jonkun muun tekniikan näiden kylttien tekemiseen. 

Hävettää tunnustaa, mutta teippasin kankaan reunat pahvin taakse ilmastointiteipillä :) Oli tarkoitus ommella kangas siististi taskuksi ja pujottaa pahvi väliin, mutta laiskuus iski kesken kaiken. Reunoista tuli kyllä todennäköisesti siistimmät näin, sillä tuskin olisin saanut ommelta kulkemaan juuri pahvin reunassa.

Täytyy käyttää tota HP:n paperia todella säästäväisesti, sillä mulla ei ole aavistustakaan mistä sitä tai muuta yhtä hyvää saisi tällä hetkellä. Todella kovan työn takana oli viimeeksikin löytää. Jotta yhdestä arkista saisi mahdollisimman paljon iloa irti, syntyivät samalla myös nimet pyyhkeiden päälle. Muutamia tekstejä sain ängettyä samaan paperiin vielä näiden lisäksi, joten saa nähdä, milloin ehdin niistä tehdä jotain kivaa. 

  

Lokerikkonaulakko

Metsästelin tällaista pitkään sisustusliikkeistä mutta juuri sopivan kokoista ja näköistä ei tuntunut löytyvän mistään. Piti siis tehdä itse ja uskaltautua aikalailla vieraan käsityölajin puoleen. 

Naulakko, hyllykkö vai lokerikko? Olkoon vaikkapa lokerikkonaulakko.

Aikamoista luovuutta kyllä tarvittiin, että laudat muuttui naulakoksi. Käytettävissä olevat työvälineet oli nimittäin aika vaatimattomat. Onneksi sain sentään pistosahan lainaan ja välillä apumiehen pitelemään lautoja yhdessä. Siistiin lopputulokseen tarvittiin myös hieman pikasilotetta ja kolme maalikerrosta.

Lopputulokseen olen kyllä erittäin tyytyväinen. <3 Harmittaa vain pikkuinen ajatusvirhe, sillä naulakosta tuli 3 senttiä liian leveä. Ei vaan blondi voinut huomata, että päätyihin tulevat laudat lisää tietysti leveyttä. Onneksi naulakko mahtui silti suunniteltuun väliin - vähän turhan tiukalle kyllä meni... 

Nyt pitäis vaan keksiä mitä kivaa sitä laittaisi naulakon päälle, lokerikkoihin ja koukkuihin :)

Huurremaalailua

Päätin kokeilla Glas Frost -huurremaalia lasipurkkeihin. Idean kokeiluun sain Suuren Käsityön ja Sinellin kalenterista, jossa oli kirjoitettu samaisella tekniikalla purkkeihin kivoja tekstejä. Rajasin halutun alueen maalarinteipillä ja kuvioiden aikaansaamiseen käytin ääriviivatarroja. Poistin teipit ja tarrat heti sen jälkeen, kun olin töpötellyt maalin halutulle alueelle ja kiinnitin maalin uunissa 160 asteessa noin 30 minuuttia. Maalia ei ole pakko kiinnittää uunissa, sillä silloin sen voi halutessaan pestä pois ja vaihtaa uuteen.

Vaikka maalipinta näytti heti töpöttelyn jälkeen kovin epätasaiselta, tasoittui pinta kuivuessaan tasaiseksi. En löytänyt mistään ohjetta, kannattaisiko maalin antaa kuivua ennen uuniin laittoa vai voiko sen laittaa uuniin märkänä. Sanoisin, että kannattaa antaa kuivua, sillä ensimmäisenä töpöttelemästäni purkista tuli kaikkein tasaisin, sillä se ehti kuivahtaa muita purkkeja maalatessa. Ääriviivatarrojen irroittamisessa kannattaa käyttää apuna todella teräväkärkistä veistä tai vaikka pientä neulaa, jotta tarrat lähtevät irti siististi. Maalin kuivumista ei kannata odottaa, vaan tarrat kannattaa irroittaa heti, kun on saanut alueen maalattua. 

Pikkuinen herkkupurkki.

Suuren ääriviivatarran irroittaminen siististi oli hieman hankalaa.

Paperihelmiä

Innostuin eilen illalla tekemään paperihelmiä ensimmäistä kertaa. Leikkelin almanakasta ja aikakauslehdistä paperileikkurilla suikaleita, jotka ovat leveämmästä päästä noin 1,5 senttiä ja kapeammasta noin 0,5 senttiä. En sen enempiä mittaillut niitä vaan leikkelin summamutikassa, mutta aika tasaisia niistä tuli. 

   

Testailin ensin vain yksinkertaisella paperilla, mutta totesin, että helmistä tulee pullukampi, jos käyttää kaksinkertaista paperia. Sinertäviin helmiin käytin vain yksinkertaisen suikaleen aikakauslehden sivua, mutta värikkäämmissä helmissä on vähän paksumpaa paperia olevan almanakan sivun alla samankokoinen suikale ohuempaa aikakauslehden sivua. Leikkelin molemmat kerrokset leikkurilla päällekkäin, joten alempi suikale ei näy alta, eikä sen värillä siten ole edes väriä.

   

Kieputtelin helmet metallisen suikkapuikon ympärille. Laitoin erikeeperiä alkuun ja loppuun. Jossain ohjeissa kyllä ehdotettiin, että koko suikale pitäisi kastella liimaan, mutta musta se on vähän liikaa. Lakkasin helmet lopuksi vielä yhdellä kerroksella decoupage-lakkaa. Tuntuvat pysyvän ihan näinkin. 

Valitsin mielestäni aika ohuen sukkapuikon helmien kieputtamiseen, mutta silti joihinkin helmiin tuli turhan suuri reikä. Alle 2 millin puikko olis siis varmaan paras. Helmen sopiva reiän koko riippuu tietysti siitä, minkälaisia helmiä koruun aikoo seuraavaksi laittaa. Alla olevissa koruissa mustien siemenhelmien halkaisija on 4 milliä. 3 millin helmet menivät liian helposti paperihelmien sisälle. Onneksi varastoista löytyi näitä suurempiakin.

Kaulakoru almanakan kuvista.

Rannekoru yhdestä aikakauslehden sivusta.