Olen törmännyt viime aikoina useisiin onteloneule-tekniikalla neulottuihin tuotteisiin. Yhtäkkiä ohjeita tuntuu tulevan kaikkialta vastaan ja aiemmin en muista tällaisesta edes kuulleeni. Kun sitten löysin kirjastosta sattumalta Pipo on pääasia -kirjan (Hakkarainen ym. 2012) ja sielläkin vastaan tuli onteloneuletuote, tietysti pipo tällä kertaa, päätin ottaa haasteen vastaan. Pipolla aloittaminen tuntui houkuttelevammalta kuin esimerkiksi sukat.
Niille, joille tekniikka ei ole tuttu, kerrottakoon lyhyesti, että onteloneuleessa kyse on siis siitä, että tuotteesta neulotaan yhdellä kertaa kaksinkertainen. Tuotteesta tulee siis käännettävä, toisella puolella värit ovat vastakkaiset. Joka toinen silmukka on etupuolen oikea ja joka toinen sisäpuolen nurja, lankajuoksut jäävät piiloon kerrosten väliin. Onteloneuletekniikkaan voi tutustua paremmin vaikka täällä.
Lanka: Gjestal Nagano vaaleanvihreä (362), n. 60g ja Gjestal Sildre tummanharmaa (727), n. 60g.
Puikot: ehkä 2.5mm, päässyt jo unohtumaan
Pipon neulominen alkoi pitkällä ketjusilmukkaketjulla, josta poimittiin valtaisa määrä silmukoita - joka toinen harmaalla, joka toinen vihreällä. Neulominen oli lopulta varsin helppoa ja rytmiin pääsi hyvin mukaan, mutta työlästä se oli. Vähän niin kuin tekisi kaksi pipoa, mutta saa valmiiksi vain yhden. Tai no saa niitä tavallaan kaksi, kun pipon voi kerran kääntää. Kun pipo oli muuten valmis, aloitusreunan virkattu silmukkaketju purettiin ja silmukoitiin neulalla kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti