Päätin tutkiä netistä, josko löytäisin polvisukkaohjeen suoraan kyseiselle langalle. Ja löytyihän niitä ohjeita vaikka millä mitalla. Päätin, että käyttäisin Novitan sivulta löytynyttä ylipolvensukkien ohjetta ja aloin neulomaan, tosin kärjestä aloittaen. No, aika nopeasti osoittautui, että yksinkertainen Polku-lanka ole mua varten. Ennen kuin sukat jäivät ikuisuusprojektiksi, päätin aloittaa alusta - tällä kertaa kaksinkertaisella langalla. Oletin, että saman erän kerät olisivat värjäykseltään samanlaisia. Jos siis aloitan molemmat kerät sisältä, niin värit vaihtuvat koko sukan ajan yhtä aikaa. Tämä osoittautui aika nopeasti vääräksi, sillä toisen kerän sisältä löytyikin punainen kohta, vaikka olin odottanut, että sieltäkin löytyisi sininen. Ei muuta kuin tutkailemaan netistä, miten väri Polku-langassa vaihtuu. Sekään ei ollut niin helppoa kuin kuvittelin. Mistään ei voinut tietää, kuka oli aloittanut kerän päältä ja kuka sisältä, eikä värijärjestyksessä tuntunut olevan selkeää logiikkaa. Jotenkin sitten päädyin siihen, että kerin punaista pois, kunnes vastaan tuli sama sininen sävy kuin toisessa kerässä. Sininen löytyi yllättävän nopeasti ja aloin neulomaan sukkaa.
Sukka eteni huomattavasti mukavammin teräosan 40 silmukalla kuin 68 silmukalla, joita yksinkertainen lanka olisi vaatinut. Ja väritkin vaihtuivat samassa kohdassa. Jes! Tiimalasikantapää oli kokeilematta, joten päätin lisätä haastetta ja samalla testata sen – kun sukka kerran eteni muuten niin mukavasti. Novitan sukkalehden ohjeella selvisin tiimalasikantapäästä, joskin omat hankaluutensa sekin tuotti. "Nosta 1s nurin neulomatta ja vedä lanka kireälle – silmukka kääntyy ympäri ja puikolle näyttäisi ikään kuin ilmaantuvan silmukkapari." Aika kauan sai kiristellä lankaa ja hammasta, että yhdestä silmukasta viimein tuli kaksi, joka on kuitenkin yksi. Mutta onnistui!
Jotta varsi ei olisi niin tylsä, päätin soveltaa siihen samaissa sukkalehdessä ollut köynnöskuviota. Tein kuvion lähes puolet kapeampana ja jatkoin eri kohdista, kunnes pohje peittyi. Vielä 1o, 1n -resori ja ensimmäinen sukka valmistui.
Toinen vain samanlaisesti. Nyt jo varmaan tiimalasikantapääkin onnistuisi paremmin. Ja onnistuihin se kantapää ja lähes 2/3 varrestakin niin kuin piti. Mutta sitten toisessa langassa tuli vastaan pieni solmu. Solmu tuntui niin kestävältä ja huomaamattomalta, että päätin jatkaa sen yli. Neuloin muutaman sentin, kunnes havahduin, etteivät langat olekaan enää samanvärisiä ja tutkailtuani sukkaa tarkemmin selvisi, ettei solmun jälkeen enää näyttänyt siltä miltä piti, vaan värit olivat menneet sekaisin. Pahuksen solmu! Kuvittelin selviäväni tilanteesta kuten alussa eli kerimällä pienen määrän toista lankaa pois, kunnes värit olisivat samat. No kerin, ihmettelin, kerin ja jälleen ihmettelin. Kumpaa lankaa kerisin ja milloin väri olisi sama. Luulin jo selvittäneeni homman, kunnes muutaman sentin jälkeen jälleen paljastui, että pieleen meni. Eihän se periaatteessa haittaisi, jos värit menisi väärässä järjestyksessä, mutta se, että neuloo yhtä aikaa punaisella ja sinisellä langalla kyllä pisti silmään. Ja sitten se, ettei väri vaihtunutkaan enää liukumalla vaan töks - uuden värinen raita. Seuraava yrityskin meni mönkään. Lankaa alkoi olla vieressä yhä useammassa pienessä kerässä. Usean yrityksen ja erehdyksen kautta ja pieniä keriä yhdistämällä sain viimein värit vaihtumaan niin, ettei värin vaihtuminen enää pistänyt silmään ja langat olivat suurimmaksi osaksi samanvärisiä. Huokaus. Sukat valmistuivat sittenkin.
Aitaa ei aina ole helpointa alittaa siitä, mistä se näyttää matalimmalta.
 |
| Se paremmin onnistunut sukka etualalla. |
 |
| Siihen nähden mikä vaiva köynnöskuvioiden tekemisessä oli, ne olisivat tietysti voineet erottua aavistuksen paremmin sukasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti