Puutarhaenkeli

Päätin aloittaa puutarhan perustamisen ompelemalla oman puutarhaenkelin.

Tilda-puutarhaenkelin asusteissa kukkivat paperikukat.

Mutta mikä erottaa valkopohjaisen pilkkukankaan muista?

Vastaus: 

      

Tunti siinä meni, mutta sain juuri sellaisen kankaan kuin halusin. :D Järjettömyyttä on monenlaista. En kadu, mutta en kyllä aio ihan heti ryhtyä samaan hommaan uudestaan. Pitänee hankkia varastoon lisää pilkkukankaita pahan päivän varalle...

Meriharakka

Kevät lennätti meidän pihalle myös meriharakan :) 

Jalat ja nokka on vesiväreillä maalatut grillitikut. Silmiksi laitoin katkaistut nuppineulat. Ja ruukkuun tungin styrox-palan, jotta lintu pysyisi tukevasti jaloillaan. 

Vähän merenrantatunnelmaa simpukoista.

Etanoita ja perhosia puutarhaan

Kesäinen sää houkutteli meille pehmoisia perhosia ja etanoita. Toivottavasti nämä etanat pelottavat iljettävämmät lajitoverinsa pysymään jatkossakin poissa meidän pihamaalta. Perhoset sen sijaan saa houkutella lajitovereitaan tännepäin :)

Ja istahtipa yksi perhonen etanan selkäänkin.

Voisko sitä joskus tehdä vaan yhden?! Ei näköjäänkään. 

Herkullisia kuppikakkupatalappuja

Näiden kuppikakkujen tehtävä on suojata leipurin sormia. Tai sittenkin taitavat olla enemmänkin keittiön piristys ja silmänilo. En taida nimittäin malttaa käyttää näitä :)

Liian makeita ja herkullisia käytettäväksi? 

Kuuden kuppikakun tilkkutyökangas teki patalappujen teon kovin helpoksi. Ja vielä kun jokaista kuppikakkua ympäröi erilainen kaunis reunus, niin ei tarvinnut kuin lisätä ruskeaa kangasta reunoihin ja taustaksi - ja tietysti vanua väliin ja ripustuslenkki.

Kangasta on vielä jäljellä, joten suunnittelin, että laittaisin kuppikakkuja ainakin esiliinaan ja varmasti pitää tehdä patalappujakin vielä lisää - jos sitten malttais antaa lahjaksikin. Näistä herkuista en vielä malta luopua :) Meinasin kirjoittaa, että näiden kuppikakkujen reseptillä pysyy kilot kurissa, mut totuus taitaa olla päinvastainen... Näitä herkkuja katsellessa makeannälkä sen kun kasvaa!

Lisää pussukoita ja väriä

Kevät on ihanaa aikaa, sillä harmaan talven jälkeen nauttii pirteän raikkaista väreistä.  Ikean kankaista väriä saivat tällä kertaa pikkuiset pussukat. Päätin kokeilla vaihteeksi paria uutta pussukkamallia.

Tilda-kirjan ohjeella tehty pussukka saman kankaan kahdesta eri kohdasta.

Päätin kaavoittaa toisesta pussukasta suorakulmaisen särmiön muotoisen. Pussukka onnistui muuten kivasti, mutta unohdin sitten, että tuollaisessa pussukassa olisi hyvä olla kummassakin päädyssä vetoketjun kohdalla pikkuinen palanen, josta saa kiinni vetoketjua vetäessä. Pitänee siis lisätä tähän vielä jotenkin sellainen.

Toinen puoli

Ja toinen puoli

Pikkuinen käsityöpussukka

Käsityöaiheinen leimailukollaasi päätyi viimein käsityöpussukkaan. Pussukoita on tullut tehtyä samalla kivalla ohjeella aiemminkin, mutta mikäs siinä kun on kivan kaavan löytänyt. Kiinnitin kuvion ennen ompelua kaksipuoleisella liimaharsolla, mutta miksi ihmeessä se ei tarttunut kaikkialta kunnolla, vaan kankaan alle jäi muutamia "ilmakuplia". Silitinköhän hieman liian vähän aikaa vai onko uudessa liimaharsossa jotain vikaa. Epäilen ensimmäistä :)

Tykkään tuollaisesta hieman utuisesta leimasinjäljestä enemmän kuin tasaisen tummasta.

Raitasukkia kevätauringossa

Innostuin neulomaan itselle keväisen aurinkoiset villasukat. Ihan perussukat, mutta kantapää on tehty sädekavennuksin.

Ihanat raitasukat ja kevätaurinko <3

Sädekavennettu kantapää ei pääse oikeuksiinsa tällaisessa kuvassa.

Toinen sukkapari vähän miehekkäämmästä väristä.

Virkatut pikkukorit

Huhtikuun käsityölehdessä oli ohje Novitan Hanko-langasta virkattaviin koreihin, joissa on hauska pallukkareuna. Oon joskus virkannut vastaavia koreja matonkuteesta, joten pitihän tuota kierrätyspuuvillalankaakin kokeilla. Kaksinkertainen Hanko-lanka osoittautui aika kivaksi virkattavaksi kasin koukulla. Tein ensin yhden kerän pikkukorin, mutta sitten innostuin seuraavalla kauppareissulla hankkimaan vielä muutaman kerän lisää ja tekemään toisen pikkukorin ja hiukan isomman kahden kerän korin. Nyt kun noita koreja on tossa muutaman päivän katsellut, niin on alkanut ärsyttää se, että ne näyttää ihan vinoilta. Ei olis ilmeisesti pitänyt virkata kerroksia spiraalina. 

Suodatinpussiruusuja

Pihan ruusuissa ei näy vielä elonmerkkiä talven jäljiltä. Sen sijaan sisällä suodatinpussit puhkesivat tänään kukkaan. Yllättävän nopeaa ja helppoa. Ja loistava keino kuluttaa suodatinpusseja. Ostettiin joskus nimittäin Euraconin tehtaanmyymälästä aivan valtava säkki suodatinpusseja muutamalla eurolla ja olin ihan varma, ettei ne lopu meiltä ikinä, sillä mä en edes juo kahvia ja mieskin ehkä kerran päivässä. Saas nähdä paljonko näitä syntyy eli pitääkö mennä kenties ostamaan suodatinpusseja kohta lisää.  Toisaalta yhteen ruusuun menee vain kahdeksan suodatinpussia, että saan kyllä aika monta noita vääntää, jos aion saada meidän suodatinpussit lähiaikoina loppumaan :)

Vielä aidommannäköisiä noista sais jos värjäis vesiväreillä ja rullais terälehtiä hieman enemmän. Ohje on peräisin Martha Stewartilta ja löytyy englanninkielisenä kaavoineen ja videoineen täältä.

Etualalla oleva ensimmäinen ruusu onnistui selvästi seuraavaa paremmin.  Taas kerran tuli siis opittua,
ettei kannata yrittää liikaa. Liian tarkasti sommiteltu ruusu ei näytä yhtä aidolta.

Leimailubuumi

Pari vuotta sitten innostuin embossauksesta ja sen jälkeen en oo leimaillut muuta kuin kultaisia ja hopeisia kohokuvioita. Muun muassa hääkutsujen, paikkakorttien, kiitoskorttien ja parin vuoden joulukorttien jälkeen kultainen ja hopeinen hilepurkki on vasta puolillaan. Muu leimailu on tuntunut sen jälkeen tylsältä ja toisaalta kun noita matskuja vaan riittää ja riittää :)  Havahduin jokunen aika sitten siihen, että oon yhtäkkiä innostunut aivan uudella tavalla leimailuista. Hurahdus kävi pelottavan salakavalasti, mutta siitä ei voi syyttää muuta kuin sitä, että akryylileimasinpakkaukset on nykyään niin edullisia verrattuna vanhoihin puupalikkaleimasimiin. Ja ehkä alkoi vähän kyllästyttää myös nuo kultaiset ja hopeiset kohokuviot. Leimasinvarasto on karttunut alkuvuoden aikana monella uudella ihanalla leimasimella.  Viimeisin hankinta on irtokirjaimet, joilla voikin kirjoitella melkein mitä vaan, jos viitsii näpräillä ja viitsiihän sitä. Yllättävän työlästä hommaa se kyllä on – varsinkin jos samassa sanassa on useita samoja kirjaimia. Onneksi leimasinten fontissa esimerkiksi u ja n on samanlaiset, niin joskus voi löytyä kaksi samaa kirjainta. Jos vaan sattuu muistamaan ja tietty jos käy sellainen tuuri, ettei sit tarvitse myös sitä toista kirjainta. Aika työlästä on myös pienten kuvioiden puhdistus. Mutta kivaa on leimailu silti :)

Akryylileimasinten yksi parhaista puolista on se, että niitä voi lätkiä isoon levyyn monta tiettyyn kuvioon ja sitten leimailla isoa settiä oikein urakalla. Tämän ompelutarvikekollaasin on tarkoitus päätyä vielä jonain päivänä käsityöpussukkaa koristamaan. Pitää vaan muistaa silittää väri kankaaseen kiinni ennen sitä. 

   

Ihastuin välittömästi tähän perhoseen Fiskarsin perhosleimasinsetissä. Muutkin on kyllä ihania.
Kesää odotellessa taidan leimailla perhosia ympäriinsä :)

Kutistemuovikokeiluja

Mulla on lojunut askartelulaatikossa jo parin vuoden ajan kutistemuoviarkki kutistamista odottamassa. Viimein sain hankittua myös kutistemuoville sopivan leimasintyynyn ja innostuin testaamaan. Yllättävän monipuolinen tekniikka! Vois tehdä ja kokeilla vaikka mitä, mutta nyt aluksi päädyin vain testailemaan. Kutistaminen uunissa oli kyllä jännittävää ja olisin varmaan pelästynyt, ellen olis tutustunut netissä ohjeisiin tarkemmin ja saanut selville, että sen kuuluu kipristellä ja kupristella uunissa todella kummasti. Todella hyvät ohjeet kutistemuovin erilaisista mahdollisuuksista löytyi täältä.

Ennen kutistamista. Reikä tehty rei'ittimellä.

Kutistamisen jälkeen, huimasti pientyneenä.

Kokeiluvuorossa röyhelölanka

Tieskö monesti oon meinannut ostaa röyhelölankaa ja sitten kuitenkin malttanut olla ostamatta, koska oon saanut vakuutettua itseni siitä, etten kuitenkaan käyttäis röyhelöhuivia. Kokeilunhalu kuitenkin viimein voitti ja päätin tehdä röyhelöhuivin äidille lahjaksi.

Frilly-langan mukana tuli kuvallinen ohjemoniste, jonka avulla uskoin kesyttäväni langan. Täytyy kyllä sanoa, ettei oo vähään aikaan tullut nähtyä yksinkertaisesta tekniikasta niin monimutkaisia ja sekavia ohjeita. Kuvan pitäis kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä tapauksessa kuvat herättivät enemmän kuin tuhat kysymystä ja sekoittivat mut totaalisesti. Meinasin jo heittää ohjeen lankoineen ja puikkoineen syvälle lankakorin pohjalle, mutta jotenkin ihmeesti pääsin viimein jyvälle. Ja helppoahan se oli, niin kuin olin etukäteen aavistellut. Huivi syntyi lopulta yhdessä illassa.

@-röyhelöhuivi

Viis pikkuhanhea tässä käy...

Keväisen sunnuntaipäivän inspiroimana syntyi viis pikkuhanhea. Näiden kanssa on hyvä odottaa kevättä ja pääsiäistä.

Koko viisikko keväisen ruukkutulppaanin äärellä.

Tildailua vaihteeksi

Flunssa paranemaan päin, talviloma lopuillaan, torkkupeitto valmis, uusia Tilda-kirjoja kirjastosta ja uutta ihokangasta odottamassa. Siinä on oiva resepti muutaman Tilda-hahmon tekemiseen.

Olin hakemassa Jätti-Rätistä ihan muuta, kun bongasin paria kivaa pellavakangasta - kokeilun arvoisia ihokankaiksi vähintään. Ja hyviksi osoittautuivat. 7 euroa / metri. Aika hyvä hinta Tilda-ihokankaalle, joka on melkein samanlaista kuin aito :) 

Minienkeli perinteisillä Tilda-siivillä ja vaalealla ihokankaalla.

Äiti toivoo tällaista enkeliä ja kohta sen myös saa :)

Pikkuinen kisu villiintyi - tai sitten kuvaaja. Ohjeessa suositeltiin kaavojen suurentamista 120 prosenttisiksi. Olis voinut olla hyvä idea, mutta kun ei ollut kopiokonetta saatavilla silloin, kun inspiraatio iski. Tässä siis kovin pikkuinen Tilda-kissa uudesta tummemmasta pellavakankaasta. Miau!

Afrikkalaisia kukkia

Viime aikoina on tullut enimmäkseen neulottua sukkia ja ommeltua tildaa, joten hurahdus afrikkalaisten kukkien virkkaamiseen tuntui mukavalta vaihtelulta. Mä osaan harvoin pitää projektit kohtuullisen kokoisina, joten niin vain paisui käsistä tämäkin. Aiempi neulottu peitto tuntui aavistuksen liian lyhyeltä, joten uudesta torkkupeitosta pitäisi tehdä hieman suurempi. Laskeskelin, että sopivankokoiseen peittoon tarvittaisiin 180 kuusikulmiota. Kuulostaahan se suurelta määrältä, mutta alussa tuntui, että kukkia virkkaa aika nopeasti...

180 kukkapalaa kolmessa eri värissä.

Yritin keksiä parasta järjestystä ommella palat yhteen, mutta lopulta
kaikki vaihtoehdot osoittautuivat yhtä huonoiksi. Umpikuja
tuli aina vastaan. Vähän niin kuin lapsena labyrinttitehtävissä tai sitten
niissä tehtävissä, joissa piti etsiä pupulle lyhin reitti porkkanan luokse.

Peittoa kootessa selkeni, että tarvittaisiin myös puolikkaita palasia, jos haluaisin päädyt tasaisiksi. Niinpä olin tehnyt turhaan kymmenen palaa ja vielä piti virkata 10 puolikasta palaa. Onneksi ohje niihin löytyi helposti. Joskus on ihanaa, kun joku muu on miettinyt jo homman valmiiksi :)

Peiton tekemiseen hurahti lopulta vain pari viikkoa, mutta aikaa enemmän kuin tuosta parista viikosta voisi päätellä. Tuli nimittäin virkattua aika ahkerasti, kun vielä iski flunssa ja oli talviloma. Parhaiten saa kuitenkin aikaan silloin, kun mielessä kutkuttaa ihania uusia projekteja. Ajan lisäksi Seitsemän veljestä -lankaa hurahti peittoon lopulta aika paljon:

      - 3,5 kerää valkoista

      - 1 kerä beigeä

      - 1,5 kerää vaaleanpunaista

      - 1,5 kerää pinkkiä

      - 1,5 kerää purppuraa

      - 2 kerää vihreää

Nyt sitten peiton alle miettimään, mitä tekisin jäljelle jääneistä paloista...

170 kokonaista ja 10 puolikasta kukkapalaa.